Ja samalla muistin

Mulla on elokuulle oma kahvikuppi. Olipa onni, että sen muistin, ennenkuin koko elokuu on jo kohta pian takana (mieletön kiito ajankululla taas päällä). Muistin sen, ja samalla muistin päivän, jolloin sen ostin, kaipasin ystävän kanssa kuljeskelua, ajattelin helmikuuta, sitä, mitä siihen liittyi ja miltä se tuntui. Ajatusketjut ovat kiinnostavia. Tarpeellisia. Joskus ne voivat olla suorastaan pelastus, kuin karkureitti arjesta, pois toisaalle. Valoisa voi nylkeä synkän, hah!

Kuppi on kirpparilta, kuten mun tärkeät kupit ovat. Alle euron. Syyskuulle on myös oma kuppi odottamassa, aika kiva, samalta helmikuun päivältä sekin. Helmikuu tuntuu nyt tosi kaukaiselta, tässä elokuussa, sen ihmeellisissä aamuissa, joissa viiletän fillarilla töihin, jalassa villasukat, käsissä tumput, onnellisena raikkaudesta ja auringosta. Tuli mieleen eräs taidenäyttely, haluaisin sen nähdä, ja sitä mietin mitä siitä toisesta näyttelystä kertoisin. Löysin sanoja, lauseen raakileita, muistin teen, jossa tuoksuu ruusutarha. Näin kaikki naakat, ajattelin tarinoita ja seikkailuja, matkan varrella monta mustaa sulkaa. 

Työn alle

On tullut mietiskeltyä haaveita ja unelmia, päämääriä. Sellaisia isompia (niin, mikä on "isompi"?) kuin sudenkorennon tai pääskysen lento. Sellaisia mitä haluaisi ehkä saavuttaa tai kokea, mihin kurkotella, sellaistakin, mitä haluaisi nähdä ja kohdata, missä joskus olla. On jotakin, mitä olen halunnut jo pienenä tyttönä. Luulen, tai totta puhuakseni uskon vahvasti, että sillä unelmalla on jo siivetkin. 


Kyllä minulle nuo lennotkin ovat isoja tavoitteita. Kaikki, missä onnistuu tai mitä ainakin intohimoisesti kokeilee, mihin laittaa itsensä likoon, on isoa ja tärkeää, itselle. Olen päässyt viimein kirjoittamiseen kiinni, palautellut esseitä ja kaivanut opinnäytetyöpaperit pölyn alta työn alle. Siitä on syntymässä matkakertomus, siinä katse näyttelee yhtä pääosamatkailijaa. 



Monesti tällä sisäisellä pyhiinvaelluksella koettujen asioiden vertauskuvat liittyvät ruumiin tarpeisiin, niin kuin esimerkiksi "jano". Pyhiinvaeltajan kokema jano on luonteeltaan hengellistä. Sitä ei voi sammuttaa mikään muu kuin hengellinen lähde. Toinen vertauskuva on se, että ihminen kaipaa tulla nähdyksi, saada vahvistusta, olla kaivattu. Heprean 'katsetta' merkitsevä sana ajin merkitsee myös lähdettä.


Owe Wikström
Matkalla olon mysteeri, Tie ulos vie sisään

Voi taas olla

Menipä mukavasti tämä ensimmäinen arkiviikko! Tuntuuhan se kuitenkin koko kehossa, mehut loppu. Mutta ei se haittaa, viikonloppu kohentaa olotilan. Ensi maanantaina voi taas olla yhtä raikasta ja virkeää kuin oli tänäkin maanantaina:

Ääneti

Tänä aamuna tässä kohtaa kadotin hengitykseni rytmin hetkeksi. 

Hän saapui yksin, ääneti, en tiedä mistä. 

Vesi oli pitkästä aikaa hiljaa liikkumatta, hengittäminen tuntui vapaalta.

Hengitys

Hengitysharjoituksia.

Meri. Metsikkö.

Arkiaamuna.

Tyyni ja aurinko

Aamuisin kun herään, on maailma tyyni ja aurinko keittiössä. Tuulet ja pilvet tulevat vasta muutaman tunnin päästä. Päivällä tuulee jo valtavasti, toisinaan se paiskoo parvekekukkasiakin pitkin poikin, mullat lattialle, yhden ruukkukin oli pari päivää kateissa, sellainen tempoilija tuuli on ollut. Iltaisin tuuli rauhoittuu, maailma on taas vakaa ja voi jo ajatella seuraavaa aamua, jossa jälleen asuu tyyni aurinko. 


Olen kasvanut kiinni tähän kiertokulkuun.



Lautanen on yksi tämän kesän astia-aarteista. Eurolla kierrätyskeskuksesta. Tarpeeseen, sillä meillä on heikosti ja huonoja syviä lautasia. Puolustelen siis.

Tavoittelen

Mullahan on haave. Tai tavoite, päämäärä, miksi sitä sitten haluaakin kutsua. Korennon lennon lisäksi tavoittelen myös pääskysten lentoa. Mulla on onni seurata pääskysiä ja niiden kirmailua parvekkeelta, iltaisin se on aika ihanaa huvia. Tosin silloin, kun yritän saada näitä lentoja kuviksi, silloin tähän huviin tulee eräänlainen hermostunut lisävivahde... ihan kuin ne tietäisivät mitä yritän, ihan kuin ne oikein kiihdyttäisivät juuri kun olen tarkentamassa! Ei mitään saumaa, pelkkiä viuhahduksia, mustia pikkuruisia tuhruläiskiä! Pysyisivät paikoillaan, paljon en vaadi! Edes pieni hetki!! (rauhoitu, tyttö...) Ai niin, se oli se pitkämielisyys... siinä mulla on kyllä vielä paljon harjoittelemista. En paljon edistynyt loman aikana, mutta en totisesti vielä luovuta, en. 


Ja on mulla sentään jo tällainen, edes jotakin. Alku. 

(tämän tekstin voi tulkita myös niin kuin puhuisin opinnoistani)