Voi että. Pehmeä, hitaasti pimeään painuva ilta, niin lämmin, että saa istua parvekkeella, katsella taivasta ja ajatella laajoja (olisin tahtonut käyttää tässä avara-adjektiivia, mutta avaria kuulosti ja näytti kummalliselta), vapaita ajatuksia. (laajasta tulee nyt ihan toisenlainen tunnelma, ei, ajatukset olivat ehdottomasti laajojen sijasta avaria) Niin. Tekisi mieli lausua haikuja, kuiskia niitä tuonne lämpimän keskelle, antaa sanojen hiljaa vaeltaa pilvien mukana. Vielä minä haikuja kirjoitankin, varmasti kirjoitan. Hetken tuntui mahdolliselta moni muukin asia, ihmeellinen vaikutus on lämmöllä, avaralla ajatuksella.