Olen nyt valmis

Seikkailin tänään pikkuisen, kameran kanssa.
Olen myös neulonut pitkää sukkaa,
kokannut katkarapuhöystöä 
sekä katsonut hyvän leffan.
Uskoisin, että olen nyt valmis aloittamaan esseeurakan. 

Vaiko kenties merkki

Nyt on aika sukeltaa maailmoihin. 
Aika etsiä pölyttyneet muistiinpanot, 
puhaltaa pölyn tilalle raikasta ilmaa, sanoja, lauseita.
On aika edetä.


Löin työhanskat tiskiin pariksi viikoksi. 
Kiitollisena pikkuruisesta, mutta todella tärkeästä opintovapaasta.


Huomasin, että tuohon seinälle on joku jättänyt siipensä. 
Vai onko se vain jälki siivistä, 
muisto sellaisista, jotka ovat lähteneet jo toisaalle?
Varjo, 
vaiko kenties merkki? 
Jollekin sellaiselle, joka saattaisi huomata. 

Tämä tyttö

 

Tämä tyttö on tänään 45 vuotias!
Olen saanut ihania lahjoja, monta halausta, valoa
ja erään vastauksen, viimein, hyvin ilahduttavan sellaisen!
Kuulin myös, etten näytä ollenkaan niin vanhalta kuin olen. Heh.

Kummityttöni Sonja, 9 v., on piirtänyt tämän
taidokkaan ja ihan näköiseni muotokuvan, tykkään siitä kovasti!
 

 

Kirsikkahilloa

Pitkät ja hiljaiset aamut.
Harmaa maailma, ajatukset juurtuneet kauas, syvälle.
Viisaita, tärkeitä sanoja saapuu toisaalta. 
Kirsikkahilloa, aprikoosiakin,
leijuvat lauseet, joihin on helppo nukahtaa.

Hitaina, pehmeinä

Varjoista, valoista.
 
Liikaa pimeyttä, 
kyttään haukkana päivittäistä valon määrän lisääntymistä.
Odotan myös edelleen erästä vastausta,
miten sietämätätöntä voikaan odottaminen olla.
Valot ja varjot tässä viikossa, hitaina, pehmeinä aaltoliikkeinä.





 
 

Menneisyydestä, nykyhetkessä

Tämä nainen,  hänen katseensa, hänen kätensä, käsiensä asento, 
kaikki se yhdessä, puhuttelee minua kovasti.  
Kuva on otettu 1900-luvun alussa Salon Uudessa Valokuvaamossa.
Se oli esillä Salon taidemuseo Veturitallissa 
"Salo vanhoissa valokuvissa" -näyttelyssä. 
Näyttely meni jo, minä ehdin sinne viime hetkillä,
tyytyväisenä siitä, että kuitenkin ehdin. Ja näin.
Mustavalkoista, kiehtovaa valokuvakauneutta menneisyydestä.


 

Veturitallissa oli selfie-studio, jossa oli mahdollisuus pukeutua vanhoihin vaatteisiin ja asusteisiin ja kuvauttaa itsensä "studiossa". Hieno idea! Minä tyydyin kuitenkin pysyttelemään nykyhetkessä ja jatkoin valokuvamatkaani eteenpäin.


 

Sama kulku

Ostin valkoiset tulppaanit, 
keltaiset tennarit 
ja keväistä lankaa neulottavaksi.
Kävin meren luona rauhoittumassa,
näin välähdyksiä hyvästä valosta. 
Hain lisää kirjoja luettavaksi.


Arjessa sama kulku. 
Menen kuitenkin kävellen,
kuljen satunnaisia kiertoreittejä.