Laitan teekuppiin mintunlehtiä, niitä riittää nyt.
Tein kuten Coco, mutta jäät saavat odottaa helteitä.
Minäkin odotan, helteitä takaisin.
En ole ollenkaan valmis palelemaan vielä.
Vapaapäivät.
Kissa kävelee ohi, hipaisee vaivihkaa,
palaa parvekkeelle nuuhkimaan raikasta ilmaa,
tulee kuitenkin pian takaisin. Liian kylmä.
Vedän villasukat jalkaan.
Haluaisin niin olla määrätietoinen ja tarmokas.
Miltäköhän sellainen tuntuu.
Ensimmäinen tomaatti on kypsynyt.
Kesäpäivä sujahti postiluukusta luokseni, kaunis kuin mikä.
Kauniita ovat olleet kaikki nämä päivät,
valoisia ja rauhallisia, ihmeen vaivattomia, vaikka ovatkin arkea.
Lapset lähtevät taas.
Liian hiljainen koti, mutta aikaa asioille.
Tarvitsen uuden kirjan, lenkkipolun ja täydellisen motivaation.
Tai ainakin selkärangan.
Kaustisella soi joka mutkassa ja puskassa.
Oli pääesiintyjät ja pelimannit lavoilla,
oli treenejä nurmella ja kulman takana,
oli soittoa ajankuluksi ja seuraksi, samalla kaikkien iloksi.
Eikä kuitenkaan ollut hälyä eikä liikaa ääntä,
kenenkään soitto ei häirinnyt toisten musisointia.
Voi että miten tykkäsinkään
juuri siitä tunnelmasta
ja siinä mukana olemisesta.
Vaitonaisena arjen edessä, ajatukset vielä muualla.
Meillä oli siellä järvikin.
Tyynen veden päällä soi vain hiljaisuus.
Voi haikeus.
Paistetaan lohtulettuja.
Hilloa, jäätelöä ja kermavaahtoakin tarvitaan.
Hei Kaustiselta. Täällä on soinut hienosti.
The Green Hopen viisi keikkaa meni upeasti.
Pelimannit ovat hyvin tyytyväisiä.
Niin on roudarikin ja tuli sitä otettua muutama kuvakin.
Samaan aikaan kun edelliset pelimannit vielä soittivat,
viriteltiin soittopelit valmiiksi omaa vuoroa varten.
Täällä ovat järjestelyt ja aikataulut
ja ihan kaikki toimineet täysin mutkattomasti.
Hieno festivaali.
Tunnelma on ollut huikea.
Soitto on soinut joka mutkassa, koko ajan
ja tarjolla on ollut jokaiselle jotakin.
Kiireettömiä päiviä, aurinkoa ja tyytyväinen olotila.
Tänään ajetaan kotiin.
Palaan myöhemmin tunnelmiin.
Aamukahvilla. Pakkauspuuhissa.
Peitto on edennyt kivasti sitten viime esittelyn.
Se peittää jo molemmat sääret. Tilkunliitospuuhissa tulee hiki.
Huomaan vaan, että kesän vaihtuessa heinäkuulle
alan jo kaivata toisia sävyjä. Tummempia, murrettuja.
Saa nähdä koska peiton alku säilötään odottamaan ensi kesää.
Matkaan lähtiessä yksi tärkeimmistä mukaan pakattavista
on tietenkin käsityö. Mutta mikä käsityö?
Tuo peitto on liian iso mukana kuskattavaksi
ja hankala esim. autossa virkkailtavaksi.
Löysin kaunista, murrettua ja pehmeää lankaa.
Otan sitä pari kerää mukaan ja pyöröpuikoilla
ainaoikein neuloen aloitan syysiltojen lämmittelyviltin tekemisen.
Perusneulominen onnistuu niin terassilla kuin mökilläkin,
ehkä kuitenkin lasken sen käsistäni keikkojen ajaksi...
Varmuuden vuoksi (ja vaihtelun kaipuuseen)
otan mukaan myös pikkuruisen virkkutyön.
Jaahas. Kahvi on juotu.
Seuraavaksi pitänee valita matkalukemiset.
Viimeiseksi jätän vaatepuolen, sillä se jos mikä on hankalaa.
Päivästä toiseen aurinko. Tämä on oikea kesä.
Lainalapset lähtevät, ja omatkin viedään maalle viikoksi.
Muutama työpäivä ja sitten suunnataan pieneen seikkailuun.
Miehen irkkubändi The Green Hope soittaa Kaustisella
ja minä (roudari, valokuvaaja) pääsen mukaan fiilistelemään.
Kutkuttavaa päästä reissaamaan vieraille seuduille.
Onko vinkkejä, missä kannattaisi lähimaastossa pysähtyä ja poiketa?
Kaunis maisema, laho lato, erityistä kultturia?
Hieno kahvila tai herkullinen ruokapaikka?
Rauhallinen järvi, mihin sukeltaa?
