Ompelin kaksi pientä pussukkaa.
Ulkoisille muisteille, suojaksi reissuille.
Ihmeellistä ja huomionarvoista tässä on se, että OMPELIN.
Sen sanon, että pitäisi kyllä ommella ihan säännöllisesti.
Olin nimittäin ihan hiessä tuon urakan jälkeen,
vetoketjut ja vuoret ja kaikki!
Yksi katkennut koneen neulakin.
Mutta valmiiksi tulivat, lopulta.
Omani on sävysävyyn muistini kanssa
ja miehen muistille käytin lemppareitten, Leviksen 501:n lahjetta.
Siis käytöstä poistettujen, en uusien!
Vuorena on mummoni vanhaa, hyvää ja pehmeää lakanakangasta.
Nyt on muistit suojattu.
Pitäisi kai kehitellä päänupillekin jonkinlainen muistisuoja...
Meillä on talossa 1-vuotias!
Peetusta on tullut iso pullero pallero kisulainen,
enää vain muisto siitä pikkuruisesta hassusta,
mikä elokuussa meille kotiutui.
Hieno, kiltti ja viisas iso kissa!
Ja juu, aika hassukin vielä...
Aika pieniä asioita meneillään.
Krokotiilin keltaisissa silmissä olen nyt viimeisillä sivuilla,
se jäi hassusti talviunille viime kesältä.
Sain sen postitse, kun kyselin täällä kirjavinkkejä.
Olen tykännyt hirmuisesti, kiitos Emmo!
Aloitin myös uuden virkkaustyön.
Hexagon-peittohan siitä tulee, uskotteko?
No tuo eka tilkkukin meni kyllä heti purkuun,
mutta varmasti se vielä etenee, kaikessa rauhassa.
Tosin viime kesältäkin yksi peitto jäi kesken...
Aurinkopäivä tulossa!
Pysyttelen pienellä linjalla.
Olen nuuhkinut metsää, nähnyt valmiit pellot.
Ja omenapuun kukat, vielä nupussa, aurinkoa odottaen.
Minä odotan niiden rinnalla.
Vahdin, etten jää paitsi,
kukista, auringostakaan.
Eilen piti päästä kuulemaan tuuli.
Ja kyllä se puhuikin!
Tuntea vesi, kuulla tuuli.
Tämän hetken tavoitteet ovat korkealla.
Ja ne ovat kauneimpia, tärkeimpiä.
Kävin eräänä sateisena päivänä
Salon taidemuseo Veturitallissa
katsomassa hienoa näyttelyä.
Tiiti Mendelinin akvarelleista
minut hurmasi tuo ylläoleva "Kotilo".
Tunnelma museossa oli juuri sitä mitä tarvitsin.
Hiljainen, vapaa ja rauhoittava
kuljeskelu kauneuden keskellä.
Hienoja muitakin töitä oli, useita,
mutta palaan niihin toiste.
Näyttely on avoinna 2.kesäkuuta asti,
ehdit siis vielä sinäkin, jos täällä päin liikut.
Suosittelen.
Pysähdyin,
sillä piti päästä tuntemaan vesi.
Piti saada seistä hetki puun alla,
vihreän peiton ympäröimänä,
kuivatella varpaat auringonlämpimällä kalliolla.
Lintujen ja veden rauhoittavat äänet.
Utuinen aurinko,
se piteli vahvasti olkapäistä kiinni.
Voiman ja mielenrauhan tankkaus.
Tein pikkuisen jotakin, pysyäkseni hereillä.
Kesätyyny ja kesäkassi.
Kirjastosta löysin vanhan virkkauslehden 10 sentillä.
Nyt tarvitsen sateenkaariverhon, ihan ehdottomasti.
Tai edes pelargonian ikkunalle.
