Kaksi pientä ja yksi iso

Ompelin kaksi pientä pussukkaa.
Ulkoisille muisteille, suojaksi reissuille.
Ihmeellistä ja huomionarvoista tässä on se, että OMPELIN.
Sen sanon, että pitäisi kyllä ommella ihan säännöllisesti.
Olin nimittäin ihan hiessä tuon urakan jälkeen,
vetoketjut ja vuoret ja kaikki!
Yksi katkennut koneen neulakin.
Mutta valmiiksi tulivat, lopulta.
Omani on sävysävyyn muistini kanssa
ja miehen muistille käytin lemppareitten, Leviksen 501:n lahjetta. 
Siis käytöstä poistettujen, en uusien!
Vuorena on mummoni vanhaa, hyvää ja pehmeää lakanakangasta.
Nyt on muistit suojattu.
Pitäisi kai kehitellä päänupillekin jonkinlainen muistisuoja...


Meillä on talossa 1-vuotias!
Peetusta on tullut iso pullero pallero kisulainen,
enää vain muisto siitä pikkuruisesta hassusta,
mikä elokuussa meille kotiutui. 
Hieno, kiltti ja viisas iso kissa!
Ja juu, aika hassukin vielä...