Voimametsä

Innostuttiinkin neulomaan, minä ja tytär.

Kunnes hän karkasi ystävän kanssa ulos
ja minä hiippailin pikkuiseen voimametsääni
tarkistamaan, että rappuset ovat vielä paikallaan. 

Voisi vaikka

Voisi vaikka piirrellä tämän viikonlopun.
Tai selata tuota kirjaa,
mikä näköjään toimii myös piirustusalustana.







 

...ja vastapainoksi

Parvekkeelta löytyi samettikukkia.
Pelargonian kukan otin maljakkoon keittiön pöydälle.

Olen siivonnut koko illan.
Tekee hyvää välillä jynssätä kunnolla.
Ihan kuin päänuppikin olisi keventynyt.
Olen valmis perjantaihin, viikonloppuun.



    

Talven varalle

Alkaa olla aika varustautua talven varalle,
miten kukin sen sitten tekeekin.

Minä kaivan villat ja kynttilät esiin.



 

Kirkas

Maa on vielä märkä, mutta taivas kirkas.
Tunsin jo alkavan pakkasen tuoksun.
Ollaan menossa kohti unettomia öitä.



 

Pöö-olo

Kun saa aika vähän käsillään aikaan tällä hetkellä,
voi riemuita hurjasti valmistuneesta tumppuparista, 
säärystimien kavereista (samaa lankaa, vaikka ei kuvasta uskois).


Vähän pöö-olo. 
Arki repii taas joka suuntaan, 
osa kehosta ja päästä jäi vielä lomalle 
tyynen veden äärelle.  

Voiko ajatella niin, että tekee sen minkä ehtii? 
Silloinkin, kun on hitaanpuoleinen tekijä?
Mitä jos jää jotakin tärkeää tekemättä?
Entä mikä sitten on tärkeää?

Fakta on se, että aikaa ei ole tarpeeksi.
Ja tekemistä on liikaa.
Aikapula nylkee järjen, vaan annanko sen tehdä niin?







    



 


 

Tyyni vesi

Synttärijuhlien ja mummin kaalilaatikon jälkeen
lähdettiin ulos pienelle hämäräretkelle.
Hiljainen maisema, tyyni vesi ja salaperäiset askeleet.
Meitä tarkkailtiin.