Yläkuvassa on Maaria Wirkkalan teos
Entrance to Exit I, Berliini 1991.
Olen katsellut sitä pitkin päivää, ihaillen,
viipynyt mietteissäni, kaikessa rauhassa.
Sain siipipostia, ystävältä.
Ihmeellistä, kun yhtäkkiä onkin
paljon, paljon siipiä, ihan minua varten.
Niitä olen ajatellut, siipien tarvetta,
sitä, miten siipien alle saisi ilmaa, pääsisi vahvaan lentoon.
Voisi se olla sellainen keveäkin lento,
sellainen, mikä vahvistuisi sitten matkan edetessä,
ilmava kuitenkin, ja hyvissä tuulissa kannattaisi lentää.
Nyt tuulet puhaltavat pehmeästi ja lupaavasti,
ja paljon merkkejä, hiljaisia kuiskauksia on ilmassa.
Kertovat, jos kuuntelen. Tänään olen ehtinyt kuunnella.
Ja miettiä lentoreittejä.
Peetu täällä kasvaa ja on kotiutunut hyvin.
Lempeä ja leikkisä kissa, aivan ihanuus!
Naurattaa tuo eka kuva, niin tärkeänä siinä.
Peetulla on häntämutka, ei ollenkaan haitallinen,
lääkäri veikkasi sen muuttuvan vielä salaman malliseksi.
Salamakissa, Harry Potterin sukua!
Yksi nimiehdotuksista olikin Potter. Peetu Potter.
Sen lisäksi, että välillä juoksee
salaman lailla ympäri kotia,
Peetu osaa myös ottaa hyvin rennosti.
Sylejä ja silityksiä riittää!
On olotila, jossa ajatukset vaeltavat
saamatta tarttumispintaa, löytämättä pysähdyspaikkaa.
Ehkä tänään on vaelluspäivä,
annan sen olla niin.
Se voi olla tarpeen juuri nyt.
Täällä kukkii tuoksuherne!
Minusta se on ihmeistä ihanimpia!
Että se puhkeaa juuri nyt kukkaan,
kesken aloitetun arjen.
Yritti salaa, hiljaa ja huomaamatta,
mutta minäpä huomasin silti.
Elokuu. En tiedä miten sitä kuvaisin.
Täyteläinen, kaunein, niin kesä.
Mikään sana ei tee oikeutta tälle kuulle,
niille tunteille, mitä elokuu sisälläni herättää.
Aurinkoista matkaa kaikille meille arkimatkalaisille!
Toivotaan hyvää ja lempeää taivalta,
ilman kiireen tuntua.
Kaikessa rauhassa katsellen.
Heihei.
Kävi sitten näin.
Toinenkin lempikuppini joutui onnettomuuteen.
Ihan itse kalautin sen tuolin selkää vasten
ja siinä nyt makaa palasina, kuppi parka. Minä parka.
Sille toiselle lempikupillehan kävi näin.
Kokeilin sitten toisen onnettomuuden jälkeen
Marian vinkkiä kylmästä vedestä ja saippuasta
ja rauhallisen, mutta sitkeän operaation päätteeksi
sain kuin sainkin kupin irti kannusta ja kannun kupista!
Ja vielä ihan ehjänä molemmat!
Kiitos Maria!
Nyt kutsuu aamukahvi.
Kävin eilen pienellä valokuvausretkellä.
Kuljeskelin paikallisen joen vartta pitkin,
puskissa ja piiloissa, teollisuusrakennusten kyljissä.
Näin paljon mielenkiintoista, kaunista ja rouheaa.
Teki hyvää katsella maailmaa toisesta suunnasta,
reitiltä, missä en yleensä kulje.
Vähän kuin olisi käynyt matkoilla.
Maisemavessakin tuli vastaan.
Onneksi kenelläkään ei juuri silloin ollut hätä,
kun minä hiippailin ohi.
