Kävi sitten näin.
Toinenkin lempikuppini joutui onnettomuuteen.
Ihan itse kalautin sen tuolin selkää vasten
ja siinä nyt makaa palasina, kuppi parka. Minä parka.
Sille toiselle lempikupillehan kävi näin.
Kokeilin sitten toisen onnettomuuden jälkeen
Marian vinkkiä kylmästä vedestä ja saippuasta
ja rauhallisen, mutta sitkeän operaation päätteeksi
sain kuin sainkin kupin irti kannusta ja kannun kupista!
Ja vielä ihan ehjänä molemmat!
Kiitos Maria!
Nyt kutsuu aamukahvi.
Kun näin tuon ekan kuvan, mietinkin heti miten sen toisen kupin laita on! Onneksi se selvisi hengissä. Tee nyt ihmeessä tuosta rikkinäisestä jotain mosaiikkia, ettet joudu siitä kokonaan luopumaan!
VastaaPoistaMinäkin täällä aamukahvia juon, varmaan jo toista tuntia. Niskat lukkiutuivat eilen kumartuessa yhtäkkiä tosi pahasti, joten voin hyvällä omatunnolla olla tekemättä mitään isompaa. :)
Joo, jotain taidetta rikkinäisestä kupista! Tuo valokuva toki jo itsessään on sitä.
VastaaPoistaMinä aina kuvaan rikkoutuneet rakkaat astiat huolella. Viimeiset potretit.
Anna V! Juu, kyllä sen ehdottomasti täytyy jossakin muodossa säilyä... Sama täällä, niskat jumissa heräsin aamulla ja ihan lamaantuneena olen tän päivän ollut, huoh. Ja olen samaa mieltä, onneksi tuo kuppini selvisi jumista! :D
VastaaPoistaIlona! Ehdottomasti siitä tulee vielä jotakin. Jatkoelämä kahvikupille.
Voi olen iloinen että vinkkini toimi myös sinun kupposesi kanssa!Hyviä kahvituokioita Satu kulta ja tsemppiä arjen alkamiseen
VastaaPoista♥