Vihreä on vallannut maan, mielen ja tänään kuvatkin.
Ja minä valtasin järven!
Ihana vesi!
Ihana kesä!
Villiinnyin vedestä, pisaroista ja pakahduttavasta olosta.
Olin vielä onnekaskin,
sillä tytär ikuisti riemuni.
Oli kesken viikon pieni iltahetki,
oli iltataivas ja paras seura.
Onneksi oli, sillä ei olisi tämän viikon arjesta
muuten kuvan kuvaa, eikä ehkä sanojakaan.
Nyt selätetään univelkaa, niskajumia ja otsakireyttä.
Reseptinä rauhaa ja kesäilmaa,
luettuja sanoja ja vihreitä kuvia,
vastaus kauneimpaan kirjeeseen
(mikä lennähti illalla yllättäen luokseni eksyneiltä poluilta),
liikuntaa ja hyvää ruokaa
(salainen toive, että sen valmistaisi mies ja poika).
Jos hengittelee rauhassa ja noudattaa reseptiä,
saattaa tästä taas löytää paikkansa.
Jos karkaisin pellon laitaan.
Maastoutuisin vihreään, leikkisin voikukkaa.
Sulaisin auringon lämpöön,
olisinkin villi sitruunaperhonen!
Jos.
Hengittelen ajatuksella.
Tanssien, laulaen ja soittaen on kuljettu toukokuussa.
Miehen järjestämä perinteinen oppilaittensa kevätkonsertti
oli helatorstaina ja oi miten Sininen talo soi taas upeasti!
Voisin sanoa konsertin olevan meillä kevään kohokohta,
ollaan kaikki niin juurruttu tähän perinteeseen.
Iso työ takana miehellä oppilaitten kanssa
ja sitä on mahtavaa esitellä kuulijoille,
joita nytkin oli sali täynnä.
Poikakin soitti kahdessa bändissä rumpujaan hienosti.
Täällä ylpeänä röyhistelen, vaikka oma roolini
roudarina, mehun kaatajana ja kuvaajana onkin olematon
miehen yksin tekemään työhön verrattuna.
No, vaimon oikeudella täällä hehkutan
ja kiitän miestä elämyksellisestä konsertista!
Tytöt tanssivat eilen omat hiphopit ja jazzit yleisölle
ja vielä on jos jonkinlaista kevätjuhlaa ja retkeä edessä.
Kaiken riennon keskellä saa hämmästellä
luonnon vihertymistä ja tänään ihan mieletöntä lämpöäkin!
On tämä juhlaa, kaikin puolin!
Kuvan minusta otti tytär 7 v, kiitos.
On ollut paljon kaikkea.
Tehtävää, työtä, loppuja.
Helpotuksia.
Iloa tehdystä, haikeutta päättymisestä.
Eilen vilkutettiin heihei näyttelylle.
Loppu ei aina tarkoita lopullista päättymistä.
Paloja jää elämään, kuiskailevat muistoissa,
jatkavat mielessä kulkuaan.
Molemmilla meistä omalla tavallaan.
Matka on tehnyt tehtävänsä, vahvasti.
Kiitollisuus kaikesta.
Taivaalla vilkasta pilvehdintää.
Käsissä kipsiä. Koko illan.
Nenässä mintun tuoksu.
Ajatuksissa oma kuva. Vauva vai muumio.
Iholla aurinko.
Nukun tunnin tai kaksi.
Unissa vierailee mennyt päivä.