Koko viikko laahustettiin täällä kehnoissa olotiloissa.
Samaan aikaan koti levähti ympärillä entisestään.
Eilinen toi mukanaan uusia voimia ja virkeitä ajatuksia.
Kun aamupalakin alkoi jo maistua,
päätettiin pistää kotinurkat kuntoon.
Pyykkikone hurisi, mattopiiska viuhui, pölyrätillä riitti duunia.
Nyt nautitaan viikonlopusta ja valmistellaan huomisia juhlia.
Pölyjen keskeltä paljastui tyttären ihastuttava koivu,
ollut paikallaan koko talven, sitkeästi ja varmasti.
Ja katsokaa tuota kissaa!
Sain sen jo talvella ihanalta ystävältäni.
Itsetehty laventelikissa, niin suloinen!
Tekee nyt kissataikojaan astiakaapin ovessa. Kiitos!
On myös ilmestynyt uusi CuRec!
Käden jäljestä löytyy ohjaustoiminnan opiskelijoiden blogeja.
Luovan askartelun kurssin yksi tehtävistä oli
tehdä työ, missä hyödynnetään luonnonmateriaaleja.
Päätin heti, että tässä kohtaa hyödynnän hääjuhlissamme
koristeina olleet viljat, sillä halusin ne muutenkin säästää
jossakin toisessa muodossa, kuin vain maljakossa.
Viljoista syntyi Peltotie seinälle.
Yhdistin viljoja ensin rautalangalla,
sitten päälle pellavalangalla.
Kerroksia tuli paljon ja työstä tuli painava.
Keittiö oli pullollaan viljanjyviä ja roskia,
mutta lopputuloksesta olen iloinen.
Peltotie muistona häistä, yhteinen polku.
Ja koska viljanjyviä jäi runsaasti,
viljelimme tietenkin tyttären kanssa oman pellon.
Kätevä kuin mikä!
Pellonlaita kotikeittiössä
tai sitten voi napata pellon mukaansa mihin vain lähteekin!
Hyvin harvinainen tilanne.
Koko perhe kotona keskellä viikkoa, arjessa.
Nukutaan ja heräillään välillä kisailemaan siitä,
kuka ehtii ekana vessaan ja kummasta päästä tulee.
Tauti kaappasi kaikki viisi yhtäaikaa.
Liian täyttä arkea, mutta onneksi vastapainoksi ihanaa juhlaa.
Keltaiset tulppaanitkin vain kaunistuvat vanhetessaan,
saavat särmää ja luonnetta pintaansa.
Sunnuntaiaamun valossa asuu hetken vapaus.
Päässä soi vielä irkkubiisit ja iloinen nauru.
Saisiko niillä käärittyä kiireen, stressin hallittuun pakettiin?
On ajateltava tehtyjä, sillä niitäkin on.
Sanat ja lauseet, runot, ismit ja se novellikin,
ne on kirjoitettu, koottu ja palautettu.
Ilo vetää listasta jotakin yli, samalla haikeus,
sillä luovaa kirjoittamista ottaisin heti toisen kurssin lisää.
Tekemisen rentous on hukkateillä,
luova käsillä tekeminen paennut piiloon,
taisi paniikki hotkaista ne.
Siltikin, sanat eivät kadonneet ja kynä pysyi kädessä,
luulen, että ne kaikki kirjoitetut lauseet
toimivat selkärankana tälle alkuvuodelle.
Jos kerron, kuunteletko, mietin ennenkuin kirjoitin.
Nyt en enää, kirjoitan silti, itseäni varten.
Ajattelen tehtyjä,
mutta tänään on kohdattava muutama tekemätönkin.
Pysyköön valo!
ja paikkana huoltoasema.
Askeettinen ympäristö antoi tilan
intensiiviselle uppoutumiselle
ja päivä eteni tuulen lailla.
Kuvat ja sanat pyörittivät
ajatuksia, valintoja ja päätöksiä.
Saatiin aikaan varmuutta ja selkeyttä,
sille rakentuu vielä loppusilaus.
Etenee eräs pitkä, kiehtova projekti.
Nähdään jo maalisuora.
Siitä on tullut jo perinne.
Kun tyttö on uintitreeneissä, me miehen kanssa
suihkitaan kävellen ympäri kaupunkia.
Päivitetään tärkeät asiat, mietitään tuleva viikko kuntoon,
puidaan menneet ja päästellään höyrytkin pihalle.
Tienvarsille jää kalvavat stressit ja alkavat paniikit
ja huomaamatta on tullut reippaasti liikuttuakin.
Parasta terapiaa, kiitos :)
Ja yhtäkkiä ollaankin taas maanantaissa.
Lempeässä kevätaamussa, linnunlaulussa, auringonvalossa!
Ihan huimaa, tästä vedetään mahtavat energiat, eikö?
