Jos kerron, kuunteletko?

Liian täyttä arkea, mutta onneksi vastapainoksi ihanaa juhlaa.
Keltaiset tulppaanitkin vain kaunistuvat vanhetessaan,
saavat särmää ja luonnetta pintaansa.
Sunnuntaiaamun valossa asuu hetken vapaus.
Päässä soi vielä irkkubiisit ja iloinen nauru.
Saisiko niillä käärittyä kiireen, stressin hallittuun pakettiin?


On ajateltava tehtyjä, sillä niitäkin on.
Sanat ja lauseet, runot, ismit ja se novellikin,
ne on kirjoitettu, koottu ja palautettu.
Ilo vetää listasta jotakin yli, samalla haikeus,
sillä luovaa kirjoittamista ottaisin heti toisen kurssin lisää.
Tekemisen rentous on hukkateillä,
luova käsillä tekeminen paennut piiloon, 
taisi paniikki hotkaista ne.
Siltikin, sanat eivät kadonneet ja kynä pysyi kädessä,
luulen, että ne kaikki kirjoitetut lauseet
toimivat selkärankana tälle alkuvuodelle.
Jos kerron, kuunteletko, mietin ennenkuin kirjoitin.
Nyt en enää, kirjoitan silti, itseäni varten.


Ajattelen tehtyjä, 
mutta tänään on kohdattava muutama tekemätönkin.
Pysyköön valo!