sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Sitä rataa









On hetkiä, jolloin ei suju. Mikään. Ei hengityskään. Tiedätkö? Kuppi on tyhjänä ja sitä rataa. Ajatus on ehkä olemassa, mutta se on eksynyt. Sitä sählää hiukan joka suuntaan saamatta kuitenkaan mitään kunnolla valmiiksi, tai edes aloitetuksi. Paniikki nostelee päätään ja hiki kirpoaa otsaan. Tehtävälista venyy silmissä, on kohta jo kilometrin mittainen ja huutaa kiirettä.

Sellaiselta tuntui tänä aamuna. Sitten ystävä viestii ja kertoo selkeästi ja suorasanaisesti muutamia faktoja. Niin totta, kiitos! Toisaalta tulee ihastuttavia sanoja siitä, miten voi kiipeillä kaiken yläpuolella Peppi Pitkätossuna, voi ihanuus, kiitos! Ja sitten vielä mies täräyttää stressi-ininääni tärkeästi: "Hyvä, sehän poikii aina uutta!" ja tuo samalla lautasellisen appelsiineja energiaksi. Kiitos! 

Arvostan totisesti suoraa ja selkeää puhetta, virkistäviä mielikuvia ja luottamusta sekä c-vitamiinia, silloinkin, kun itse haluaisi vaipua synkkään ja helppoon itsesäälin suohon. Ja kas, olen tänään saattanut monta asiaa eteenpäin ja venynyt lopuksi yin joogassa niin, että hengitys kulkee taas ja kyllä vaan kaikki on jälleen niin mallillaan! Voi elämä!


 

 

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Älä muuta sano! :D Ja onneksi on, tasapaino ennenkaikkea! :D

      Poista
  2. Juu,tiedän!😊 Kun säntäilyttää,muutama suora sananen usein asettaa sukset hyvin ladunuomiin takaisin.
    Kuvat istuvat tekstiin kuin nenä päähän,my favorite tuo keskimmäinen.❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Mulla noi sukset onkin olleet se ongelma, ei meinaa ladulla pysyä, usein on itsensä löytänyt läheltä puunrunkoa! :) Huonot voiteet ja sitten hiihtäjä vähän sekaisin.

      Ihana kuulla, kuvat kiittävät! Ja keskimmäinen... :D oli aika hauskaa!

      Poista