Vuodesta toiseen samat jutut, huomaan. Kaislikko ja veneet, aina sama ranta. Tämä pimeä aika, talvipäivänseisauksen odottaminen. Jouluahdistus, noh, tänä vuonna yritetään toisella asenteella, katsotaan kuinka tytön käy. Siivoaminen. Ai niin, lupasin joskus, että SIITÄ en täällä enää ulise. Huomaan, etten kehity mihinkään täällä blogin puolella. Ei siis ihme, että hiljaista on ollut, niin täällä kuin siellä lukijapuolellakin. Kiitos teille ihanat, uskolliset lukijat, jotka yhä jaksatte täällä sivukujilla käväistä! Kiitos kommenteista, nehän ovat blogin hengitystä! Enkä halua lopettaa, haluan aktivoitua!
Onhan toki niinkin, että en ole oikein ehtinyt. Käyn päivätöissä ja sen lisäksi on ollut mukavasti myös muita ohjaustöitä, niin valokuvan kuin sanataiteenkin saralla. Instassa olen niistä kertoillutkin.
Helmikuussa alkaa Tällä omalla matkallani-kurssi Muurlan opistolla. Kurkkaapa mitä on tarjolla, ehkä lähtisit sinäkin mukaan reissuun! Muurlaan on myös suunnittella ihana, levollinen kesäleiri, siitä myöhemmin lisää infoa!
Salon kansalaisopistolla ohjasin sanataiteellisen Sanoja minusta-kurssin ja se saa keväälle jatkoa! Kansalaisopistolla ohjaan myös kässäkurssin Pieniä käsityöteoksia minusta. Kävin ohjaamassa valokuvaterapian menetelmäohjaaja-opiskelijoille sanataiteellisen koulutuspäivän muutama viikko sitten, olipa huikea kokemus! Salon Mielenterveysyhdistyksen kanssa yhteistyö jatkuu taas keväällä uuden valokuvallisen työskentelyn kurssin myötä.
Meneillään on myös Omalla katseellani-ryhmä, 7 ihanaa naista kerran kuukaudessa valokuvien äärellä! Meistä tehtiin juttu paikallislehteen, kannattaa lukea!
Niin. Ehkä tämä kaikki selittää blogihiljaisuuttakin. Onhan tuossa aika paljon kun sen noin näkyväksi itselleen tekee. Kurssien ja päivien lisäksi eniten aikaa vie luonnollisesti suunnittelu- ja valmistelutyö. Tämä on ihan mun hommaa, tykkään niin! Ja olen ihan älyttömän kiitollinen kaikista näistä mahdollisuuksista toteuttaa narratiivistaiteellista työskentelyä niin valokuvan, sanataiteen kuin käsityönkin kanssa!
Täällä meillä oli muutaman päivän talvi. Kävin silloin... joo, samalla rannalla kuin aina, samassa kaislikossa, niiden samojen veneiden luona... On onni, että on paikkoja, joihin voi aina vaan palata, joissa olla ja hengittää hiljaa yksinään, joista lähteä taas hapekkain ajatuksin ja kevyin askelin eteenpäin.
Onko sulla sellainen oma hengittelypaikka?
***
Suositusvinkki:
Suomen Valokuvaterapiayhdistys järjestää jälleen suositun tammikuisen Ideatorin, tällä kertaa Tampereella. Katsopa tästä päivän laadukas ohjelma ja ilmoittaudu mukaan!
Samaa pohdin minäkin, että haluaisin pitää blogia yllä, mutta aika ei meinaa riittää, koska blogin pitämiseen kuuluu mielestäni myös vastavuoroisuus eli kommentteihin vastaamisen lisäksi vierailu toisten blogeissa. Mut kyl me tästä.. eikö vain? :)
VastaaPoistaHengittelypaikoista... en osaa nimetä vain yhtä.. meidän mökin pikku(matala)kallioranta, varsinkin talvisin sauna, nojailu koiran sileää turkkia vasten, metsä(t)... Oma työhuonekin jopa joskus, kun työn ääressä vaipuu tekemisen iloiseen rauhaan -silloinkin tulee hengiteltyä. Kauheeta, kun en osannut valita vain yhtä, mutta en osannut :).
Rauhallista tätä päivää. Näyttää olevan valoisa päivä tulossa. Aamulenkkikin meni koirien kanssa ilman kuraisia tassuja 🐾.
Kyllä me tästä, varmasti! Uuteen nousuun! :D
PoistaHyvä, että hengittelypaikkoja on useita, kauheaa olisi jos hengitys kulkisi vain yhdessä ja ainoassa. Minäkin joutuisin alituiseen kököttämään tuolla samassa kaislikossa... Tällä hetkellä päänsisäinen hengittelypaikkani on ylikuormitettu, se pitäisi jollakin konstilla saada zen-tilaan.
Valoisat päivät ovatkin olleet kiven alla. Pieniä ripauksia siellä täällä. Tänään näyttää siltä, että jotakin valon kajoa on luvassa... ihanaa lauantaita sinne!
Käyn kyllä täällä vieralulla, mutta nyt on niin paljon raskasta elämässä, että harvoin jaksaa kommentoida. Postaaminen on jäänyt vahälle. Vähän tuolla instan puolelle....sekin vähäistä. Kunhan tästä kaikesta selvitään, lupaan aktivoitua♥
VastaaPoistaKiitos Hannnele, tiedän että käyt! Toivon sulle kevyempää, helpotusta raskauteen! Kaikella aikansa ja asioilla tärkeysjärjestyksensä! Lämmin ajatus sinulle!
PoistaOi, on! Ne oksistot. Niiden välistä siivilöityvässä valossa juuri nyt, niiden valojuovien leikki seinälläni.
VastaaPoistaNiille hymyilen.
Ja se ihanuus, että saan olla yksi niistä seitsemästä.
Pitäisikö päättää aktivoitua vielä Riihipirtinkin? Kertaalleen sitä koitin, mutten päässyt edes itse enää sisään!?!
No mutta oi Tinttarus! Oksistot, sinun omat! Ja ihanaa, että olet yksi seitsemästä! Pian taas nähdään :) Voi, ois ihana jos Riihipirtti heräisi jälleen! Mutta onko jotenkin lukossa... toivon, että löydät avaimen! Kiitos kun kävit moikkaamassa!
PoistaAina sama ranta,mahalleen käännetty vene ja rantaleppä ovat minunkin jokaista talveani.
VastaaPoistaKuvasikin voisivat olla omalta rannaltani.
Ja pohdinta,etten uudistu blogissani vaan jauhan aina samaa, vuodesta toiseen on myös NIIN tuttua!
Oma paloni on jakaa kaunista,blogissani pääosaa näyttelevätkin kuvat,jotka koen syyksi jatkaa.Alussa oli paljon kerrottavaakin,mielikuvitus bailasi isosti,nyttemmin välillä vaikeakin keksiä kuviin sanottavaakin liitettäväksi kun ne mielestäni kertoisivat jo itsekin.
Täällä sinun luonasi inspiroidun joka kerralla.Nautin suunnattomasti kuvistasi jotka kertovat tarinaansa.Kirjoitustyylisi,runollisen vähäeleinen avaa silmiäni maailmoihin,joihin mieluusti käyn.
Nykymaailmassa on niin paljon pahaa ja rumaa,henkireikiä tällaiset sivukujat,joilla vierailla ja poistua sitten hieman henkistyneempänä ja kauneuteen ja pieniin merkityksellisiin hetkiin taas uskovampana.
Luin kaikki jakamasi linkit mielenkiinnolla.Uskon,että tuo kurssi veisi minut täysin mukanaan.
Asuisinpa lähempänä.
Teillä on siellä varmasti ihana pöhinä aiheen ympärillä!😊
P.s.kiva kun jaoit instasikin linkkinä,voin korvamerkitä sen koneelleni.Pääsen katsomaan aina uusimman,mutten voi kommentoida enkä tykätä.Harmi kun pistävät heti sen kirjaudu-ruudun kun yrittää vanhempia katsella,itse kun en ole instassa.
Aurinkoista toista adventtisunnuntaita sinne sinulle!❤
Samoista asiosta saadaan happea, ihanaa :) Ja onpa lohdullista kuulla samoista tuntemuksista... Toisaalta, olisihan outoa, jos aina olisi jotakin uutta ja villiä ja ihmeellistä tarjolla omassa blogissa... ehkä on hyväkin, että oma tunnistetaan tietynlaiseksi, vaikka sitten sisältö lymyäisikin enimmäkseen kaislikoissa ja veneiden kyljissä :D Sulla on upeita kuvia, aina ei sanojakaan tarvita! Tykkään käydä sun luona, on niin kotoista,aitoa ja helppoa! Jatketaanhan vaan, ehkä joskus vielä nähdäänkin jollakin rannalla! Kiitos sinulle vahvistavista sanoistasi, arvostan! Hyvää, kaunista lauantaita!
Poista