Tämän vuoden kokoaa Kaksi teosta-kollaasi. Minulla oli omakuvallinen teema teoksissani,
näitä oli kiva ja erityisen tärkeää tehdä. Vuosi on ollut täysi ja kiireinen. On ollut tunne,
että olen itse kulkenut vähän piilossa, jäänyt kaikelta muulta sivuun, huomiotta itseltäni.
Siksipä itseen katsominen ja oman itsen näkeminen ainakin kerran kuukaudessa Kahden teoksen tiimoilta on ollut merkittävää. Kiitos Ninnu sinulle Kahden teoksen yhteisestä taipaleesta!
Sanoit hyvin, että Kaksi teosta on pitänyt blogisi hengissä tänä vuonna. Sama olo täällä. Jatketaan hengitysharjoituksia ensi vuonnakin!
Tänään mietitään mennyttä, kohdistetaan katsetta tulevaan,
ollaan kiitollisia ja kilistellään ehkä muutama maljakin!
Kiitos mukana kulkemisesta täällä sivukujilla!
Toivon sinulle kaunista ja valoisaa vuotta 2020!
Yhtäkkiä eräänä lyhyenä hetkenä
valo tulee ja yltää juuri niihin
kesältä säilöttyihin pelargonian kukkasiin lasipurkissa
valaisten voimallaan kokonaisen ihmisen mielen.
Vuodesta toiseen samat jutut, huomaan. Kaislikko ja veneet, aina sama ranta. Tämä pimeä aika, talvipäivänseisauksen odottaminen. Jouluahdistus, noh, tänä vuonna yritetään toisella asenteella, katsotaan kuinka tytön käy. Siivoaminen. Ai niin, lupasin joskus, että SIITÄ en täällä enää ulise. Huomaan, etten kehity mihinkään täällä blogin puolella. Ei siis ihme, että hiljaista on ollut, niin täällä kuin siellä lukijapuolellakin. Kiitos teille ihanat, uskolliset lukijat, jotka yhä jaksatte täällä sivukujilla käväistä! Kiitos kommenteista, nehän ovat blogin hengitystä! Enkä halua lopettaa, haluan aktivoitua!
Onhan toki niinkin, että en ole oikein ehtinyt. Käyn päivätöissä ja sen lisäksi on ollut mukavasti myös muita ohjaustöitä, niin valokuvan kuin sanataiteenkin saralla. Instassa olen niistä kertoillutkin.
Helmikuussa alkaa Tällä omalla matkallani-kurssi Muurlan opistolla. Kurkkaapa mitä on tarjolla, ehkä lähtisit sinäkin mukaan reissuun! Muurlaan on myös suunnittella ihana, levollinen kesäleiri, siitä myöhemmin lisää infoa!
Salon kansalaisopistolla ohjasin sanataiteellisen Sanoja minusta-kurssin ja se saa keväälle jatkoa! Kansalaisopistolla ohjaan myös kässäkurssin Pieniä käsityöteoksia minusta. Kävin ohjaamassa valokuvaterapian menetelmäohjaaja-opiskelijoille sanataiteellisen koulutuspäivän muutama viikko sitten, olipa huikea kokemus! Salon Mielenterveysyhdistyksen kanssa yhteistyö jatkuu taas keväällä uuden valokuvallisen työskentelyn kurssin myötä.
Meneillään on myös Omalla katseellani-ryhmä, 7 ihanaa naista kerran kuukaudessa valokuvien äärellä! Meistä tehtiin juttu paikallislehteen, kannattaa lukea!
Niin. Ehkä tämä kaikki selittää blogihiljaisuuttakin. Onhan tuossa aika paljon kun sen noin näkyväksi itselleen tekee. Kurssien ja päivien lisäksi eniten aikaa vie luonnollisesti suunnittelu- ja valmistelutyö. Tämä on ihan mun hommaa, tykkään niin! Ja olen ihan älyttömän kiitollinen kaikista näistä mahdollisuuksista toteuttaa narratiivistaiteellista työskentelyä niin valokuvan, sanataiteen kuin käsityönkin kanssa!
Täällä meillä oli muutaman päivän talvi. Kävin silloin... joo, samalla rannalla kuin aina, samassa kaislikossa, niiden samojen veneiden luona... On onni, että on paikkoja, joihin voi aina vaan palata, joissa olla ja hengittää hiljaa yksinään, joista lähteä taas hapekkain ajatuksin ja kevyin askelin eteenpäin.
Onko sulla sellainen oma hengittelypaikka?
***
Suositusvinkki:
Suomen Valokuvaterapiayhdistys järjestää jälleen suositun tammikuisen Ideatorin, tällä kertaa Tampereella. Katsopa tästä päivän laadukas ohjelma ja ilmoittaudu mukaan!
