Neulon villasukkaa nimeltä Talvipäivä ja huomaan, että mennään heinäkuuta jo kovaa kyytiä. Nautin harmaista sadehetkistä, sillä niissäpä hyvä syy vetäytyä syvemmälle piiloon. Oivallan ja yllätyn, annan maailman liikehtiä rauhassa, annan siten rauhaa myös itselleni. Silkkaa opettelua ja oppimista, pysähtelyä ja sitä kautta huomaamista. Vahvoja unia, vaihteluksi ottaisin kevyempää, kiitos.
Hei Satu pitkästä aikaa!Olen ollut blogimaailmasta pois mutta nyt teki mieli tulla kurkkaamaan mitä täällä tapahtuu. Ihanaa, että edelleen löydyt täältä! Hurjat kuvat, ihanat! Mä oon ottanut tavoitteekseni viihtyä ulkona ja uimassa sateellakin. Eilenkin oli upean raikasta vettä! Ja nyt kuulemma lämpenee ainakin vähän viikonloppuna. Voi hyvin! Anne
VastaaPoistaOi Annelie! Ihana kuulla sinusta! Onpa kiva, että tulit kurkkaamaan, olisi niin ihana saada tänne blogimaailmaan taas vähän enempi eloa.
PoistaKiitos, olen tykännyt tänä kesänä hurjasta :D Ulkoilma ja uiminen, hyvät tavoitteet! Ja nyt on sitten lämpöä, nautitaan! Voi sinäkin hyvin!! Ollaan kuulolla!
Huomasin itse tänään täällä maalla,kuinka ihanaa oli kun tuli iso sade.Ei kun pötkölleen tuvan punkalle ja sukellus tämän hetken kirjan maailmoihin.
VastaaPoistaMinä myös uneksin vahvoja tällä hetkellä.Puran kaikkea viime aikoina kokemaani ilmeisesti.
Ihanaa pysähtyä.
Vahvatunnelmaiset kuvat,jotenkin tuli syksy mieleeni.
Kesäsateessa on tunnelmaa, erityisesti silloin, kun voi itse valita miten sateen ajan viettää.
PoistaEikä ihme, sulla on ollut kovin tunnepitoista ja vahvaa kokemusta siellä, vahvat unet ovat selvä juttu. Pysähtyminen on hyvä, tasaantua ja olla.
Niin, kallistun jo elokuulle, lempikuuhunu, ja jotenkin on ollut syksyistä tunnelmaa mielessä. Paitsi nyt kun alkoi helteet! Nautitaan!