sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Näkyvyys hyvä



















































Hanko muutaman viikon takaa. 
Vapaa vesi, kalliot. Odotan lämmintä kalliota paljaiden jalkojen alle, voiko sellainen olla parasta kesässä, olemisessa? Että sellainen voi riittää täydellisyyden tunteeseen? Kyllä vaan voi.

Levottomuuden aikaa. Paljon työtä. Paljon keskeneräistä. Energiaa pitää oikein metsästää, ei oikein jaksaisi. Olen vajonnut pariksi päiväksi kirjan kanssa sohvan nurkkaan, Claudie Gallayn Tyrskyt otti samantien mukaansa, heräsin yölläkin lukemaan. Viehättävää kerrontaa, jotenkin niin yksinkertaista ja samalla todella täyttä, tunnelma on läsnä vahvasti, ihan kuin katsoisi elokuvaa lukiessaan. Lumiomenan Katjan kautta kirjan löysin, kiitos vinkistä!  

Vaellettiin eilen hetki luonnossa. Sielläkin oli meri, hiekkaranta, kaikki lintujen laulut ja jo kovasti vihreää. Laiturikin ja kalliot. Taivas kauniin harmaassa pilvessä, kaislikot matalina, näkyvyys hyvä. Katse hakeutui horisonttiin rauhoittumaan, taidan palata sinne vielä näinä vapaina päivinä. 


4 kommenttia:

  1. Kun elämässä yhdistyy olemisen keveys ja paljon työtä. Sellainen on kevät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta. Ja toisaalta, paljon työtä on aina, joten kevään keveys on todella tarpeellinen. Aina sitä ei ole.

      Poista
  2. Ihana kevät.Huonoa omaatuntoa ei saa tuntea mistään tekemättä jättämistään,kevät on oikeaa aikaa myös nautinnoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, tää on! Kyllä, olet oikeassa. Toisinaan on vaikeaa ajatella keskeneräisiä järkevästi, ainahan kaikki tarpellinen tulee lopulta tehdyksi, tavalla tai toisella. Ja ehkä se energia on piilossa juuri sohvan nurkassa, kirjojen sivuilla. Jotta taas jaksaa.

      Poista