Tuntuu alulta. Uudelta.
Ehkä se on tämä aina ihana elokuu, kesäni uusi alku. Tai sitten se voi olla jotain, mitä kuulin kesken hiljaisen ja hitaan venymisen, venyikö selkä vai pää, sitä en muista, mutta sen muistan mitä uudesta sanottiin. Toisaalla puhuttiin matkan tekemisestä, kulkemisesta eteenpäin, omasta tahdista ja kehoon asettumisesta, ja siinäkin oli jonkin uuden alku, uskon niin. Sitten on ollut tämä huikea syvälämpö, pehmeistä aamuista kuoriutuneet kuumat päivät ja yöt, joissa kyllä mieluusti valvoisin, mutta uni, sitä tarvitaan nyt. Sekin on uutta, yhtäkkiä tarpeellisempaa kuin koskaan. Ihan kuin olisin antanut itselleni luvan olla rauhassa, olenkohan yllättäen löytänyt tapoja rentotutua keskellä arkea, vasta kauan lomani jälkeen.
Pidän tästä uuden alun tunteesta. Pidän siitä kaikesta, mitä tämä kesä on opettanut, vaikka ei ole ollut helppoa ollenkaan. Ja välillä mielessä viipyilevästä mielenrauhasta, siitä pidän erityisesti ja hellävaroen, sellaistakin voi siis taas olla.
Iloinen kanssasi tästä uudesta alusta. Elokuu on minun kuukauteni ja tunnen silloin saa aina näin. Se tulee tosin yleensä vasta kuun lopulla.
VastaaPoistaPään venytys on hyväksi. Tiedät mitä tarkoitan! Kun keho venyy, aukeaa joskus ihmeellisiä rantoja. Saan sinusta sellaisen kuvan että aistit herkästi pienet vinkit ja vivahteet ja annat arvoa näille suunnannäyttäjille. Niin pitääkin! Hyvää matkaa!
Piilomajasta Kati
Hei Kati, kiitos tästä kovasti, mukavaa, että iloitset :)
PoistaOn totisesti hyväksi ja tiedän kyllä! Ja nuo ihmeelliset rannat, sinäpä sen hienosti sanoit, just niin. Kyllä, aistin herkästi ja arvo on suuri, joskus vaan oma asenne on väärässä moodissa, sellaisessa, että pelottaa, ei rohkene, mutta onneksi moodi on vaihdettavissa, useimmiten. Matka on mutkainen, mutta koskaan en suorasta ja selkeästä ole välittänytkään. Kiitos!