Kaksi teosta - Salainen maisemani

Kaksi teosta  
antamani aiheen "Salainen maisemani" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

Oli kirkko ja kahvila

Kaunista ja vapaata! Oli retkipäivä ystävän kanssa. Oli mutkaiset tiet ja kuuma aurinko. Oli taidetta, vihreää luontoa ja naurunpyrskähdykset. Oli kirkko ja kahvila, oli päätöksiä ja pohdintoja. Oli viime tippa, tämä hetki, mennyt ja tuleva, oli hetken aikaa ajattomuus.

Arkisen kruunu

Valo illoissa, jotka alkavat kallistua elokuuhun. 

Ja tämä syvä lämpö! Arkeen paluu on tuntunut pehmeältä, ihan kuin olisin jo kaivannutkin perusrutiineja, aikatauluja ja ihmisiä ympärilleni. Lämpö on arkisen kruunu. 

On nykyään sellainen olo, että ei ole mitään sanottavaa. Pää ei ole tyhjä, sen sijaan se on liian täysi ja ajatus kiertää samaa rataa kiihtyvällä tahdilla. Kuitenkaan ei ole sanoja millä kertoa. 


 

Päivät toisaalla

Pitäisi pakata. Huomenna lähdemme kohden kesän onnellisimpia päiviä. Irtiotto ja päivät toisaalla tulevat tarpeeseen. Sää ja musiikkitarjonta siellä lupaavat parastaan, tuttu majapaikka rantoineen huhuilee jo luokseen. Onpa ihana lähteä!

Olen ollut vuoronperään ahkera ja laiska, hakenut tasapainoa näiden välillä. Projektit ovat tuottaneet jo tulostakin, muutaman kassin ja pussin verran. Miehen paidasta ja äidin pussilakanasta tehdyt kassit lähtevät reissuun mukaan. Isompaan mahtuu hyvin pyyheliinat, lakanat yms. kookkaat kamppeet, pienempi ja kevyempi saa toimia kässäkassina tällä reissulla. 

Luin ihastuttavan kirjan, Daniel Besace: Valtameri. Se teki vaikutuksen, oli kaunis ja teki yhdestä laiskasta päivästäni ajattoman ja sykähdyttävän. Kirjoitin motivaatiokirjeen, oli ihanaa kirjoittaa sellainen. Eikä se ollut itselleni vaikka itsestäni kirjoitinkin. Olen koukussa farkun virkkaamiseen. Ja Camilla Läckbergin dekkareihin. Herään yölläkin lukemaan. Olen koukussa myös Rocky Roadiin (tehdään itse tyttären kanssa; maito- ja valkosuklaata, lakuja, vaahtokarkkeja ja Marie-keksejä). 

Ai niin, se pakkaaminen. Okei. Luen vaan eka pari sivua...


 

Paloiksi

Täällä on heräilty unesta ja käynnistelty pikkuruisia projekteja. En tiedä tuleeko näistä koskaan mitään valmista, mutta juuri nyt on sellainen olo, että tärkeintä on tekeminen. Vaikka sitten vain pilkkoisi vanhat farkkunsa paloiksi, leikkelisi suikaleiksi. Se riittää nyt, kaikki muu sen päälle olkoon iloista ylläriä! 

Olen myös pilkkonut ajatuksiani paloiksi, tajunnut jotakin oleellista, unohtanut muutamia asioita, saavuttanut jonkin tason mielenrauhaa (edes hetkellisesti) ja ylittänyt valtavan kynnyksen. Siksikin vedän kohta lenkkarit jalkaan ja lähden lenkille. Piste.


 

Kaikki

Horisontti. Meri. Kallio.

Mitään enempää ei tarvitse toivoa, sillä niissä on kaikki.