Parvekkeella oli talven jälkeenkin viime kesä. Samettikukat töröttivät kuivina paikallaan, olivat kestäneet pakkaset ja tuiskut, tuoskuherne laahusti apeana pitkin lattiaa, krassin siemeniä löytyi joka puolelta, chili värjötteli nurkassaan tuulen suojassa ja rosmariini peilaili itseään varjoista. Kuvasin heidät kaikki urheat talteen aikaisin keväällä, ajatella, että jaksoivat koko talven! Ajatella, että mekin jaksoimme taas koko talven! Nyt on valo ja lämpö ja kaikki kukkien väritkin, nyt seurataan vihreän kasvua hartaudella eikä ajatella pimeitä. Tarkkailutuolini mahtuu kaiken keskelle, mattojen päälle, varjon alle. Pöydällä kahvia ja kirja, taivaalla kesäiset pilvet, pian jo pääskysetkin.
Pääskyset ovat jo saapuneet...se on kesä nyt vaikka toukokuussa ollaankin..:)
VastaaPoistaNo niin, niin ovat, nyt minäkin olen nähnyt ne! Kesäiltaisin parasta viihdykettä on seurata parvekkeella niiden lentoa :) Tää on totisesti kesä!
PoistaKaunis hempeä kuva! Täälläkin odotellaan pääskysiä. On niin lämmin, että tuntuu ihan kesältä.
VastaaPoistaKiitos Essi! Joko olet nähnyt? Kyllä, ja mahtavaa, että on kuitenkin vielä toukokuu!
Poista:)
VastaaPoistaSussi :)
PoistaSydäntä silittäviä sanoja. Olisipa tällaisia juttuja myös lehtien kansissa kevään tullen.
VastaaPoistaJ! Kiitos sinä siellä, kiitos. Oh, olisipa :)
PoistaKauniit ovat rosmariinin kuvajaiset.
VastaaPoistaMinulla menossa kausi mitä, mitä, mitä, joko, joko, joko! :)
Tätä hulvatonta vauhtia luonnossa on mielenkiintoista seurata.
Olen jo nähnyt pääskynkin.
Vauhti on ihan mahdoton. Jotenkin kun rusokirsikka on kukkinut, niin siitä lähtee se villi menoo, niin ettei perässä pysy! Ihanaa!
PoistaNiin, ajatella! Samaa mietin minäkin joka kevät, että taas yksi talvi on jaksettu. Töttöröö ja huraa!
VastaaPoista-Ruut
Sinä sen sanoit! Töttöröö ja huraa! :D
Poista