Annan mielen karkailla

Mieli karkailee jo eteenpäin, ylöspäin, ylipäätään liikkeelle. 

Se on tosi hyvä se, sillä olen ollut m a h d o t o n. Stressaaja, hermoilija, vaatija, olettaja, yliajattelija ja kaikkea mahdollista näiden ympärillä. Niin muita kuin itseänikin kohtaan. Olen ollut myös väsynyt ja pettynyt, sillä on minultakin vaadittu liikoja. 

No mutta. Elämä koettelee. Se retuuttaa ja yrittää opettaa. Minä yritän ottaa opikseni. Oivaltaa ja puhdistaa ajatuksiani, keventää askeleitani. Sitähän tämä eteenpäin kulkeminen on. Tie rakentuu koetusta sekä ajatuksista, asenteista ja haaveista, mutta myös ympäröivistä olosuhteista sekä omista ratkaisuista. 

Annan mielen karkailla. Askeleita en jaksa vielä ottaa, mutta antaa mielen kulkea, ottaa korkeutta, lasketella tuulen mukana, hakea raikasta happea. Hyppään kyytiin jossakin sopivassa hetkessä, myötätuulessa, valon ollessa vahvimmillaan.