Jotenkin aika pimeää. Tuntuu, että se tunkee joka nurkkaan ja sopukkaan, heti pienenkin valon välähdettyä. On vähän vaikeaa nähdä. Ympärille, itsestä ulos, eteenpäin. Yli, yli!
Väsyttää enimmäkseen, unirytmi sekaisin. Nukahdan yhdeksältä, herään viideltä. Sentään nukun, sehän on hyvä. No, olen ollut kipeänäkin. Stressaan turhaan, sanovat. Miten olla stressaamatta, tiuskaisen takaisin. Ja mistäkö stressaan? No ennenkaikkea kaikesta.
Tämä ei ole mun vuodenaika, ei vaan ole. Tästä tammikuun puoleen väliin mieluiten pakenisin kauas, olisin lomalla (voisin hyödyntää edes päivän hetkellisen valon sellaiseen, mikä on tärkeää) tai sitten vaan nukkuisin kaiken yli.
Neulominen tuottaa iloa ja hivenen intoakin. Muita ihania marrassukat täällä meneillään, jo paljon pitemmällä kuin kuvassa (kun sitä kuvausvaloa ei ole!) ja muutama muukin työ tekeillä. Olen niistä tosi onnellinen.
No niin. Siis käsityöt joo, tekeillä, hyvä hyvä. Liikuntaa ja ulkoilua tarvitsisin, mutta ei huvita tuolla pimeydessä vaeltaa. Sisäliikuntaa ehdotat? Ei huvita sekään. D-vitamiinia? Pitäisi hakea. C tekisi kai myös hyvää. Asennemuutos? Joojoo.
Välillä pitää saada vinkua. Kiitos.
Jos on stressaaja, niin sitä vaan on. Tiedän sen kokemuksesta. Viime yönäkin heräsin kolmelta migreeniin, otin lääkkeen ja menin sänkyyn takaisin.
VastaaPoistaNo, sittenhän alkoivat ajatukset taas laukata ja miten paljon suuremmalta asiat yöllä tuntuvatkaan.
Kauniit marrassukat♥
Niin se taitaa olla. Väittävät vaan, että sitäkin pystyy jotenkin vähentämään, mutta just nyt ei siltä tunnu. Toisinaan kyllä. Ja voi että, tuo yöaika on ihan mahdoton. Mä kuuntelin aamulla viiden jälkeen sellaista rentoutus-äänitettä :)
PoistaKiitos, Muita ihania on erinomaisen ihana ohjeentekijä!! Ja kiitos käynnistä täällä!
En edes yritä antaa mitään neuvoja.
VastaaPoistaTämä savotta sinne alkukevään korville on vain tehtävä...;)
Täällä toinen, joka näivettyy ja nuivettuu marraskuun aikana.
Iloitsee kyllä niistä aurinkoisista päivistä. Osuvat vain kuin kiusaksi usein työpäiviin.
Vapailla sitten sataa.
Tiedän, että piristyisin jos tulisi lunta ja ihan pikkupakkanen.Ajattelen, että loskaksi sekin sitten kohta kuitenkin menisi.
Velvollisuuksien toimeenpanemiset tuntuvat välillä ylitsepääsemättömiltä (lue esim.siivoaminen)
Olen haahuu zombikarhu, jonka kuuluisi nukkua pihkatappi persuksissa läpi tämän tylsän kauden.
Etappi etapilta eteenpäin, seuraavana siintää joulu.Tunnen jo uudenvuoden yönä riemastuttavaa iloa, kun uusi vuosi on alkanut ja kevättä kohti ollaan menossa.
Kyllä täälläkin ceet ja deet syödään, mutta en havaitse suurempia apuja, ei ne aurinkoa ja vihreää korvaa.
Ja välillä TODELLA TÄYTYY SAADA vinkua! :D
Halit! <3
Kiitos että et! Haa, savotta on ihan oikea termi!! Just aattelin, että pimeydellä on tukehduttava ote. Tekee mieli juosta karkuun... siitähän sais sitä liikuntaa sit :D
PoistaMarraskuu on mun vanha lempikuuni. Mutta nimeomaan niin, miten se ennen oli: maa jäässä, pakkasta, hiven luntakin. Sellaien ikiaikainen tunnelma. Mutta sitä ei ole tässä vesisateessa, ei ollenkaan.
Joo, velvollisuudet on ihan tosi vaikeita, tiedän niin täysin! On täysi työ hinata itsensä sohvan pohjalta ylös...
Talvipäivänseisaus on tärkeä etappi, sinne yritän kurkotella katseellani.
KIITOS! Vinkuvat terveiset ja halit täältä!
Vinkuminen välillä tekee terää <3 Tsemppiä sinulle Satu <3 Ja mä en melkein kestä noita villasukkia, niiiiin ihanat on tekeillä <3
VastaaPoistaKiitos Katja sinulle, ihanaa tämä ymmärrys täällä! Vinkuminen on ihmiselle hyväksi aina toisinaan. Ja juu, nuo on tosi ihanat, kiva neuloa ihanalla ohjeella!
PoistaAina ei tarvitse huvittaa.
VastaaPoistaZen ja vapautta vinkumiseen Satu! <3
p.s. Saitko postini? Onko ok, että kaksi teosta siirtyy tammikuulle?
Ei niin, eikä voikaan. ZEN! Kiitos! Vapaus vinkua, ihanaa! Kiitos Ninnu!
Poistaps. Sain kiitos ja juuri äsken sulle kirjoittelin paluupostia! :) Ok on!
En ole vielä kunnolla vajonnut tähän pimeyteen, kun vasta tulin kesästä, mutta ymmärrän hyvin tunteesi.
VastaaPoistaKuvasi ovat kuitenkin ihanat: toivoa tuikkivat kynttilät ja marraskuun sukkasi väri on hienosti valittu.
Sukkien kuviot ja värit osoittavat, että vaikka tällä hetkellä tuntuu vaikealta, niin voimaa on ja kontrasteja, pusketaan eteenpäin, lämpimin sydämin, luntakin- joo ja tietysti meren aaltoja ja harmaita kallioita - Satumaisia elementtejä !