lauantai 7. lokakuuta 2017

Olen havainnut ajan venyvän

































Mitä enemmän tapahtuu, sitä enemmän tarvitaan myös

kaislikoita
pusikoita
horisonttia
hiljaisuutta
omia polkuja
pysähtelytuokioita
näkemistä
perspektiiviä
pienen kohtaamista
taivaan tarkkailua
huomaamista
ja hiljentymistä. 


Havaintoja ajasta:
 
Tällä viikolla olen havainnut ajan venyvän. Ihmeellistä, niinkin voi käydä. Jossain kohtaa sen täytyy tietenkin ottaa venyminen kiinni, mutta mikä helpotuksen tunne siitä, että aika saattaa tarvittaessa (tai ihan vaan yllärinäkin) joustaa. 

Eilen kello oli vinksallaan, sitä piti katsoa pää sivukenossa, siten vasta tajusi oikean ajan, niinkin voi siis katsoa. Ja nähdä. 

Aikaan tuntuu myös mahtuvan enemmän, onkohan se mahdollistakaan. Silloinkin, vaikka se ei venyisi. Tunti voi olla ihan tupaten täynnä, tehtyä, aikaansaatua, sovittua, päätettyä, done. Riemastuttavaa! 

Aika voi olla luonteeltaan erilaista. Kesällä minun aikani oli uneliasta, muissa maailmoissa, paikallaan ja liikkumatonta. Ehkä siksi nyt sitä toisenlaista jaksaa paremmin. Nyt tapahtuu, täyttyy, ollaan juuri tässä ja saadaan aikaan. Katse on ihmeellisen kirkas ja varma. 



 

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Sussi :) sekalaista ajatusten sinkoilua :D

      Poista
  2. Ihanat mietteet ja niin oivaltavat havainnot.

    Minun aikani on ollut viime viikkoina sanoinkuvaamattoman arvokas ja hauras, hetkittäin kateissa, moneen otteeseen viipyilevä ja hoivaava, tavattoman rakas ja auki tälle elämälle ja sen ihmettelylle. On kiitollista saada todeta, että aika parantaa - minä pyrin auttamaan sitä tehtävässään parhaani mukaan.

    Hurmaava omakuvasi, sinä kaunis siellä♥



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannah, ja ihana "nähdä" sinua!

      Voi, uskon sen! Aika parantaa, niin tekee! Voi hyvin, kaikessa rauhassa, hiljalleen!

      Kiitos, oli ihana tuossa kuvata, nautin :)

      Poista
  3. Minua täällä aika samaan aikaan työntää kuin kiukuttelevaa lasta eteenpäin liian nopeaan ja taas toisaalta katsoo hellästi silmiin kädet leuan alla,pää hiukan vinossa hymyillen, kun itse ymmärrän pysähtyä ja todeta, että jokainen hetki on äärettömän arvokas.

    VastaaPoista
  4. Tuo on kyllä niin totta, aikaa on erilaista.
    Kaunista kaislikon hämärää kuvissa.

    VastaaPoista
  5. Pusikoita ja horisonttia!! KYLLÄ!!

    -Ruut

    VastaaPoista