sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Enemmän valveilla
































Talviaikainen herätys.

Vettä sataa tuutin täydeltä jo toista päivää, ensilumen ja pienen pakkasen häiveen hetkellinen valo ja kauneus ovat tiessään. Huomasin, että lokakuu on jo lopuillaan, marraskuu astumassa sisään. Kunpa se voisi olla jäätynyt ja pimeydessäänkin kaunis, sellainen oikea ja vahva. Märkää sadetta ei enää oikein jaksaisi. 

Tuntuu, että olen oppinut taas lisää, nyt sellaista keskittymistä ja rajaamista paljon ympäröimänä. Hieno tunne, kun huomaa suoriutuvansa asioista ja tehtävistä homma kerrallaan. Ainakin ajoittain. Kaiken kattava kaaos päässä on toki sekin yhä totta ja läsnä, mutta huomaan, että on tilanteita, joissa jo oikeasti osaan hallita omaa olemistani, sulkea ylimääräisen pois. Olen ihan hirmuisen kiitollinen siitä.

Silloin kun tekee ja tapahtuu paljon, haluaisi vielä paljon enemmänkin. Mennä, nähdä ja kokea, on yhtäkkiä jotenkin enemmän valveilla. Sitten on kuitenkin taas rajattava. Kaikkea ei voi vaikka haluaisi. Paikallaan pysyvät päivät ovat happea, jolla mennään sitten taas kaiken tapahtuvan yli täysillä. Niihin päiviin tulee asettua kunnioituksella ja kehystää ne kullalla. Tehdä niistä se teos, joka jäi toisaalla näkemättä. 

Menenkin tästä hakemaan kultamaalini esiin. 



 

4 kommenttia:

  1. Ihana sinä! Jäin puhuttelevaan tekstiisi pitkäksi aikaa, niin tutun tuntuista. Paikallaan pysyvät päivät ovat todellakin kehystämisen arvoisia.

    Valoa päiviisi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana sinä siellä. Ovat ne, aina ei muista, ei osaa, mutta joskus edes!

      Kiitos, valoa sinullekin! Täällä alkoi juuri tupruttamaan lunta.

      Poista
  2. Taas niin kaunista tekstiä! Useaan kertaan se pitää lukea.
    Kultakehyksiä päiviisi ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija! :) Kiva kun luet :) Ja kiitos, kultakehyksillä mennään, ainakin silloin tällöin!

      Poista