Mikko Hietaharju
Paljon jo mennyttä, sellaista, missä kuitenkin pysyttelen vielä kiinni. Roikun kiireen tunteessa, pitelen käsissäni jo valmiita asioita, joista voisi hyvinkin päästää irti. Yliajattelen. Organisoin yhä. Pidän itseni kireänä, liian kireänä.
Olen taas töissä, odotan heinäkuuta, silloin lomailen uudestaan. Tässä on siis hyvää aikaa laskeutua lomatilaan, jos osaa. Vai tuleeko lomatilan tavoittelustakin stressi?
Tekemättömyys on vaikea tila. Varsinkin kun tykkää tehdä. Silti pitäisi pystyä pysähtymään. Voiko pysähtyä kirjan ääreen? Telkkarin ääreen? Silloin on ainakin neulottava (sain viltin valmiiksi, aloitin uudet villasukat). Onko se pysähtymistä? Vai saavuttaako pysähtymisen tunteen parhaiten vaeltamalla metsässä, pusikoissa, kaikessa rauhassa? Lenkillä, kuntosalilla (koska olen viimeksi oikeasti liikkunut?) tai joogaamalla parvekkeella räsymaton päällä?
Pään totaalityhjennys ja koko kehon rentouttaminen olisi paikallaan. Mutta miten? Kerro sinä!
mene metsään, niityn äärelle taikka meren/järven rannalle. Älä ota mitään muuta mukaan kuin vesipullo ja istuinalusta (jos tarvis). Keskity kuuntelemaan luonnon ääniä, meren kohinaa, lintuja, katsele maisemaa. Älä pohdi muita asioita. Siitä se lähtee...
VastaaPoistaSussi kiitos! Luonto parantaa ja korjaa, se on niin totta. Joskus pysähtyminen on ihan ylivoimaista. Mutta niin tarpeen. Kiitos!
PoistaIhan samoilla linjoilla Sussin kanssa olen minäkin, jos vinkkejä kaipailet.
VastaaPoistaLuonnossa, rauhallisella paikalla yksikseen kohta jo unohtaa ne mielessä myllertävät ajatuksensa ja keskittyy vain ottamaan vastaan luonnon pieniä,mieltä rauhoittavia lahjoja.
Jos käyt kovasti ylikierroksilla, siinä saattaa mennä hetki, mutta aivan varmasti kuljet takaisin kotia kohti rauhallisemmin mielin. :)
Olet jo kuvankin ottanut siitä mielentilasta, jonka tulet saavuttamaan.
PoistaMirjam-Matilda kiitos! Totta tuo, että saattaa mennä hetki! Jos toinenkin. Mutta ehkä pikkuhiljaa, kerta kerralta? Sain kerran lääkäriltä reseptillä luontoa ja liikuntaa :) Se tehosi, tiedän nytkin sen vaikutuksen, mutta joskus on myös tosi vaikea lähteä. Onneksi on nyt juhannus tarjolla! Kiitos, kuva on mielenrauha :)
PoistaMetsä ja yleensäkin luonto auttaa itseäni rentoutumaan. Myönnän, että välillä...aika useinkin, minulla on vaikeuksia rentoutua. Viimeviikolla en saanut, edes yöllä itseäni rennoksi, vaan valvoin ja vatvoin asioita. Aisoita, missä ei mitään vatvomista olisikaan.
VastaaPoistaKirjaa en pysty lukemaan, ennen kuin saavutan sen rentouden..:)
Hannele kiitos! Mä niin tiedän tuon 2 missä ei mitään vatvomista olisikaan", huoh! Ihminen on toisinaan ihan sekaisin :D Kyllä luonto on vaan monelle se avain rentoutumiseen! Sitä kohden siis! Oh, mä pystyn kyllä lukemaan, mutta en kovin pitkäkestoisesti.
PoistaSama kuin pihalla: ensin täysillä Apulantaa, sopivasti kostutusta, sit nurmen katselua, suojaan liialta paahteelta ja sateelta, sieltä käsin poutapilvien katselua, valikoiden tukikeppi kasvulle ja lempeää jutustelua.
VastaaPoistaJ! J, kiitos! Ihana! Mä eilen ajelin taas kuskina pitkin poikin ja muistin matkalla Apulannan, pysähdyin tien poskeen etsimään biisejä ja annoin soida :D Tehokasta! Puotapilvet, lempeä jutustelu, tukikeppi! Kiitos kaikesta!
PoistaMetsä on tuonut minulle monesti rauhan tai tyynelle järvenselälle tuijottelu. Mutta ymmärrän kyllä tuon tekemistarpeen hyvin. Viimeksi koin levollisen, mutta innostuneen olon piirtäessäni konsertissa, tuloksen jo näitkin Instagramissa :)
VastaaPoistaP.S. Ihana kuva!
PoistaSeija kiitos! Tuo! Tuo levollinen, mutta innostunut! Tuon haluan saavuttaa! Näin, ihana! Joo, kun on tekemisen vietti selkärangassa, niin, ja tarvekin, niin paikallaan olo on joskus haastavaa. Siksi pitää olla aina käsityö saatavilla. Se on onneksi kyllä rentouttava tekijä!
PoistaPs. Kuva kiittää :) Ja hauskaa, että meillä on tapaaminen :)