Operaatio lakkiaiset 1

Poika on urakoinut lukion läpi (mihin aika karkaa?) ja saa painaa ylioppilaslakin päähänsä kuukauden kuluttua! Äiti on täällä monella tapaa aika sekaisin kaikesta tästä... mun poika, voi että, ajatelkaa, mä oon niin ylpee, itkettää ja tekee mieli kiljua ilosta... ja LAKKIAISET!!!

On tässä siis pitänyt hengitellä kerran jos toisenkin. Pidettiin perhepalaveri aiheesta, sillä meinasi jo stressi iskeä. Palaveri rauhoitti hysteerisen äidin (sillä eihän mitään siivota tarvii, justhan me pääsiäiseksi imuroitiin) ja nyt on kaikki suunniteltuna ainakin pääpiirteittäin.

Juhlat pidetään kotona (ahdasta, mutta syy: on kivempi lipitellä kuohuvaa pitkin päivää kotinurkissa). Olen aina pyöritellyt silmiäni siinä kohtaa, kun ihmiset remontoivat kotejaan ennen suuria juhlia. Pyörittelen yhä, sillä en edelleenkään tajua, miten joku pystyy sellaiseen urakointiin. Mehän asumme onneksi vuokralla, joten remontteja en voi edes suunnitella, mutta mun painajaiseni SIIVOAMINEN on saanut aika mittavat puitteet juhlajärjestelysuunnitelmissa (siis mun päässäni). No, perusasioita monelle: mattojen pesu, lattioiden pesu, ikkunoiden pesu, keittiö siistiksi, parveke kuntoon ja viihtyisäksi... mutta mulle, voi että, huhhuh! (mutta... jos en pese ikkunoita nyt, en pese niitä koko kesänä, tai siis ennenkuin seuraavaa juhlaa pukkaa parin vuoden päästä). Olen joskus luvannut, etten enää täällä valita siivoamisesta, ja siksi lopetankin tähän. Tulen vain jatkossa raportoimaan miten urakointi etenee ( tod.näk. näin: en taaskaan jaksanut, avasin sen sijaan viinipullon ja kirjan). Homman hankalin osuus on saada koti raivattua siihen tilaan, että voi aloittaa sen varsinaisen siivousrumban.

No niin. Kutsukortit ovat aluillaan. Voileipäkakut tilattu (oi äiti!). Erästä leivonnaista testattu (vaatii vielä tuotekehittelyä). Servetit ostettu. Musiikkiohjelmisto suunnitteilla (oi mies!). Valokuvausapu tulossa (oi ystävät!). Keittiöhenkilökunta värvätty (oi tyttäret, joo, eivät laittaneet vastaan). Mun mekko on ostettuna jo aikaa sitten, vain kengät puuttuvat (siihen mekkoon pitää vielä onnistua mahtumaan, ja kengät, nou hätä... aina voi viilettää paljain varpain). Ja astiat, niitähän löytyy, mutta vielä uupuu muutama lautanen. Keräilen niitä kirppareilta ja viimeisimmät löytöni ovat ylläolevat puolalaiset kukkalautaset. Sillä minähän haluan hoitaa tarjoilut eripariastioin. Kahvia saa toki halutessaan juoda mukistakin, mutta näitä mun kahvikuppejahan on myös joka lähtöön ja makuun. Viimeisimmät löydöt ovat ylempi hollantilainen ja alempi venäläinen. Lusikat! Onkohan niitä tarpeeksi?

Tällaisissa tunnelmissa nyt. Operaatio jatkuu, raportoin suurimmissa mutkissa.