torstai 23. maaliskuuta 2017

Teatteria





























On aikoja, jolloin elämä on pelkkää teatteria, festivaalia ja hämmentävän lyhyitä öitä.




 
 

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa siltä, että on syntymässä muistoja. Kenties piankin voit keskittyä muistelemaan näitä levänneenä.

    Täällä on hetkittäin jotenkin varjoteatterin tuntu. Aurinko puskee täydeltä terältä ja juuri, kun ehtii tajuta alkaakin sataa räntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. J! Niitä, todella! Pikkuhiljaa alkaa löytyä koloja, joissa ehtii viivähtää, olla, ajatella. Pidän niistä kiinni.

      Varjoteatteri, ihana ajatus! Olen joskus ollut Punahilkkana sellaisessa :) Ja se räntä on nyt täällä, tajuan niin tuon varjon tunteen! Mutta uskon, että nyt mennään viimeistä kertaa talvea, tästä alkaa kevät, lämpö, vihreän voittokulku! Kiitos J, kiitos!

      Poista
  2. Kuulostaa hienolta vaiheelta!
    Seuraavaksi rauhallisempi aika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa on ollut, todella, kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin! Vaikkakin niin täyttä, että päätä on huimannut, mutta hengitellään sitten taas kun on sen aika :) Uskon, että tässä ollaan nyt rauhoittumaan päin, ainakin jollakin tasolla. Eilen ehdin neuloa sukatkin valmiiksi :) Kiitos Seija!

      Poista
  3. Mä rakastan tätä valoa sun kuvissasi. Epätarkkuutta, unimaailmaa. Tulen tänne sunnuntaisin huokailemaan. Kiitos, kun teet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Marja ihana, kiitos kun käyt sunnuntaisin, kiitos kun kerrot! Unimaailma... kiitos!

      Poista