Järjetön väsymys tästä viikosta.
Liikaa ja liian vähän yhtä aikaa.
Liian vähän kaikkea sitä mitä ihminen oikeasti tarvitsisi jaksaakseen,
ihan liikaa sitten sitä mikä vie kaiken hyvän energian mennessään.
Koitan elpyä ajatellen valoisaa ja hyvää. Kääriydyn pehmeään, kääriydyn usvaan,
kuulumattomiin ja nukahdan kirjan sivujen väleihin sanomatta itse sanaakaan.
Tarvitsematta sanoa.
Olen aloittanut
Kun tuulenpuuska tarttuu sopivasti ihmiseen,
hän saattaa seuraavassa hetkessä löytää itsensä aivan toisaalta...
Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat
ja tämä riittää näihin vapaapäiviin, uskon, että elpymiseenkin.
Riittää <3
VastaaPoistaLuulen myös, se on ihana :)
PoistaLempeitä tuulenpuuskia elpymiseen sulle ihana♥
VastaaPoistaKiitos, lempeys on hyvä peitto :)
PoistaHei Katja :)
VastaaPoistapehmeitä ja rauhallisia hetkiä!
VastaaPoistaKiitos Sussi!
PoistaAnteeksi, otan keveyden kuvistasi, aivoni tarvitsevat.
VastaaPoistaOle hyvä, kiitos :)
PoistaIhanat utukuvat! Tuo kirja odottaa minullakin hyllyssä, taidan tarttua siihen seuraavaksi. Kansikuvakin on niin houkutteleva!
VastaaPoistaKiitos Anna, kiva kuulla sinusta! :) Todentotta, kansikuva on ihan huippu!
Poista