Kaksi teosta - Kurkistus

Kaksi teosta 
sanan "Kurkistus" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.

Hurmaava, eikö vaan!

Olen arpajaisvoittaja! Ihana Ellis järkkäsi arpajaiset blogissaan ja minä olin yksi onnekkaista, voi ihmettä. Eilen posti toi runsaan, kauniin, herkullisen ja hyvin ystävällisen palkintokirjeen, olin ihan hämmennyksissäni sen avattuani. Ystävänpäiväarkki/kortti on hurmaava, eikö vaan! Metrinpuodissaan Ellis myy niitä sekä muutakin ihanaa, käykää kurkkaamassa!

Lämmin kiitos sinulle Ellis!

 

 

Mitä lumi teki

Talvi palasi. Valkoista, puhdasta ja rauhallista.

Pari lomapäivää on tehnyt saman minulle kuin mitä lumi teki maisemalle.


 

Alukset valmiina

Meren äärellä.
Alukset valmiina.
Maailma odottaa. 


 
 

Kaikki muu hiljenee

Tiet, reitit, kulkuväylät.

Tapa kulkea, olosuhteet, valon määrä, niin, ja sen laatu. 

Ajan käyttö, ajan hallinta, valinta, miten aikansa käyttää. Vaikka aina ei voi valita. Silloin voi kuitenkin valita suhtautumisen luonteen. (joskus on myös valittava se negatiivisempi luonne, välillä on saatava surkeilla)

Katseen suunta, lähelle vai kauas, itseen vai toisiin, ehkä voi hakea tasapainoa keskivaiheelta, tosin aina ei voi sitäkään.

Mutta kulkea kauneudessa! Huomata se kaiken täyden keskellä. Huomata oma liike, kauneus ympärillä. Käy niin, että kaikki muu hiljenee äänettömäksi, muuttuu tarpeettomaksi, kadottaa jopa merkityksensä. Ja vaikka kulkemisen kesto olisi vain hetkellinen, voi sen vaikutuksen taika kantaa ylitse monen synkän virran. 

Pakko saada

Paikallinen kierrätyskeskus ja kuppi helmikuulle sekä kattilankansi...??? Ilmeisesti kerään nyt kuppien, yksinäisten ruusulautasten ja muidenkin yksinäisten (ja herkkien, rouheiden, kutsuvien, englantilaisten, värikkäiden, hauskojen, juhlavien, "tää on niin mun", "muisto tästä hetkestä" ja "pakko saada" ym.ym.) astioiden lisäksi myös kattilankansia. Mutta eikö olekin herkku! Pakkohan se oli pelastaa ja kiikuttaa omaan kotiin. 


Harmaa aamu. Ei haittaa, sillä ajatukseni ovat keltaiset je kepeät!


 

Kumpi on kirkkaampi

Viime päivät ovat tarjoilleet mieletöntä valoa! Kirkasta, raikasta, varmaa ja vahvaa, voitokasta suorastaan! Olokin raikastuu ja vahvistuu välittömästi, hämmentävä virkeyden tunne viivähtää mielessä pitempään kuin aikoihin. Voihan olla, että vaikutusta on myös uusien asioiden kohtaamisella, onnistumisen kokemuksilla ja sillä riemukkaalla tiedolla (tunteellakin, sillä nehän ovat välillä ihan yhtä), että olen totisesti matkalla omaan suuntaani. Olen jännittänyt, mutta mennyt silti. Olen seisonut rohkeasti sanojeni takana ja saanut siitä hyvää palautetta. Olen jaksanut ylimääräistä ja se on tuonut valtavasti uutta, tuoretta voimaa ennen kaikkea päänuppiini. Vaikka välillä väsyttääkin. Olen uskaltanut, enkä tiedä kumpi on kirkkaampi, tunne siitä vai tuo näiden päivien valo. 


 

Kääriydyn usvaan, kuulumattomiin

Järjetön väsymys tästä viikosta. 
Liikaa ja liian vähän yhtä aikaa. 
Liian vähän kaikkea sitä mitä ihminen oikeasti tarvitsisi jaksaakseen, 
ihan liikaa sitten sitä mikä vie kaiken hyvän energian mennessään.

Koitan elpyä ajatellen valoisaa ja hyvää. Kääriydyn pehmeään, kääriydyn usvaan, 
kuulumattomiin ja nukahdan kirjan sivujen väleihin sanomatta itse sanaakaan. 
Tarvitsematta sanoa.

Olen aloittanut
 
Kun tuulenpuuska tarttuu sopivasti ihmiseen, 
hän saattaa seuraavassa hetkessä löytää itsensä aivan toisaalta...

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat 

ja tämä riittää näihin vapaapäiviin, uskon, että elpymiseenkin.