Tähän aikaan hidastutaan. Hiljennytäänkin.
Nautin kauneudesta, mikä huokuu hiljaa paljaista puista,
palelevasta taivaasta ja harmahtavasta peitosta maailman ympärillä.
Tämä aika on kerroksellista, syvän sielukasta. Voisin toivoa sen pysähtyvän.
Ja minä nautin kovasti näistä rauhanhetkistä blogissasi, kun omassa elämässä ei tällähetkellä ole kovin rauhallista.
VastaaPoistaKiitos ihana Seija, kiitos että käyt täällä juttelemassa! Minä jäin tätä(kin) kommenttiasi miettimään kovasti, sillä oma elämäkään ei ole järin rauhaisaa, arki on aika lentoa, ja ehkä juuri siksi näistä blogiposteista tuleekin sellaisia, mihin itse kiinnittyy rauhoittumaan. Luulen niin. Tasapainoksi ehkä? Ja mukava kuulla, että nautit, ilo mulle!
PoistaMinäkin nauti tästä ajasta.
VastaaPoistaTässä on jotakin ikiaikaista, pidän sen vahvasta vastakohtaisuudesta, siitä, että maa jäätyy, mutta elämä etenee silti.
PoistaJa sinä nivot tämän hetken sanat niin kauniiksi helminauhaksi! <3
VastaaPoistaOi kiitos sinulle! :)
PoistaKiitos rauhasta.
VastaaPoistaOle hyvä Ilona!
Poista