Kyllä taas kuvasi tukevat kirjoittamaasi täydellisesti. Minulla pitää olla silmille "valokatseltavaa", niillä mennään ja taistellaan pimeän mörköä vastaan.Paljon vihreää ja keltaista. :)
Kiitos paljon sinulle :) Valokatseltavat ovat tosi tärkeitä, minä tarvitsen nyt valkoista, se on hassua, sillä en ole koskaan aiemmin ollut valkoisen perään.
Kaksi ensimmäistä riviä, voisivat kuvata yhtä lailla elämää. <3
Niin kauniit kuvat, hienot värit, tulkinnallinen tumma ja tuo keltainen, kuitenkin. Vaemmassa ikkunassa puun paljaat käsivarret, sormet. Tuo talo voisi olla sen minun taloni serkku. Mitäköhän sinun talosi pihassa kasvaa?
Kiitos Katja, keltainen on hyvä, taloissa varsinkin. Tuo voisikin olla sinun talosi serkku, kyllä! :) Tuo on tosiaan Minun Taloni, käyn sitä tervehtimässä aina kun vierailen niillä kulmilla. Kuljen ikkunalta toiselle, rantaviivaa pitkin. Talolla on järvi, vaikka ajattelen sitä jostain syystä merenä, jotenkin se on sellainen. Sulaudun sen maisemaan ja pihaan niin hyvin, että olen kuin kotonani. Pihassa on vanhat, korkeat koivut, toisinaan pöllökin. Omeanpuu sieltä puuttuu, ja sellaisen ajattelin istuttaa. Tuletko sitten omenapiirakka-aikaan?
Hyvä, valoajatuslista on tarpeen. Itse oon tehnyt Pinterestissä lämmittävien kuvien kansiota, jotain sellaista.
VastaaPoistaNoissa sun kuvissa on niin kauniit sävyt. Tykkään näistä.
Oi lämmittävät kuvat, hyvä ajatus sekin!
PoistaKiitos, eikö olekin, minäkin tykkään. Syvät, rauhaisat, varmat.
Hieman ahdistus hiipii kun on niin synkkää...yyh.. Eilen meillä paistoi kauniisti aurinko, kuin tilauksesta! <3
VastaaPoistaJoo, tulee hetkittäin aika tukahtunut olo, kun pimeä valtaa tilaa. Mutta me selvitään. Hetkellisellä auringolla sekä valoajatuslistalla :)
PoistaValoajatuslista - hyvä ajatus. Joskus sellaista tarvitaan ihan kesälläkin ;)
VastaaPoistaKyllä vaan! Joko teit omasi? Ja totta, ei ole vuodenaikasidonnainen ollenkaan :)
PoistaPitänee tehdä, taidan kirjata sen päiväkirjaani, ihan vanhanaikaisesti.
PoistaValoajatuslista minullekin. PItää tehdä.
VastaaPoistaPiilomajan Kati
Niin pitää. Sen voimalla.
PoistaKyllä taas kuvasi tukevat kirjoittamaasi täydellisesti.
VastaaPoistaMinulla pitää olla silmille "valokatseltavaa", niillä mennään ja taistellaan pimeän mörköä vastaan.Paljon vihreää ja keltaista. :)
Kiitos paljon sinulle :) Valokatseltavat ovat tosi tärkeitä, minä tarvitsen nyt valkoista, se on hassua, sillä en ole koskaan aiemmin ollut valkoisen perään.
PoistaKaksi ensimmäistä riviä, voisivat kuvata yhtä lailla elämää. <3
VastaaPoistaNiin kauniit kuvat, hienot värit, tulkinnallinen tumma ja tuo keltainen, kuitenkin. Vaemmassa ikkunassa puun paljaat käsivarret, sormet. Tuo talo voisi olla sen minun taloni serkku. Mitäköhän sinun talosi pihassa kasvaa?
Po. vasemmassa.
PoistaNiin, totta tosiaan.
PoistaKiitos Katja, keltainen on hyvä, taloissa varsinkin. Tuo voisikin olla sinun talosi serkku, kyllä! :) Tuo on tosiaan Minun Taloni, käyn sitä tervehtimässä aina kun vierailen niillä kulmilla. Kuljen ikkunalta toiselle, rantaviivaa pitkin. Talolla on järvi, vaikka ajattelen sitä jostain syystä merenä, jotenkin se on sellainen. Sulaudun sen maisemaan ja pihaan niin hyvin, että olen kuin kotonani. Pihassa on vanhat, korkeat koivut, toisinaan pöllökin. Omeanpuu sieltä puuttuu, ja sellaisen ajattelin istuttaa. Tuletko sitten omenapiirakka-aikaan?
Joo!
PoistaHyvän talon olet löytänyt. Voi, pöllökin! <3 (Ajattele, jos se järvi onkin meri ja sinä olet ainut, joka on sen jo oivaltanut.)
Tämä hetki:
VastaaPoistapysähtyminen, juurtuminen ja ne valoajatukset.
Kiireestä kantapäähän. Hengitys alhaalla.
Hyvä talvi siitä tulee.
Niin tulee, varmasti. Ihana teksti kokonaisuudessaan, kiitos siitä! Hengitys alhaalla, se pitää muistaa!
Poista