Laskin vasta käsistäni kirjan ja olen sen jäljiltä aika lailla pyörryksissä. Se tuli ihan iholle, se tarttui vahvasti kiinni, sen sointi jäi ajatuksiin ja ilmaan, olemaan. Vahva suositus, vai oletko ehkä jo lukenut?
Minna Rytisalon Lempi
Peilistä katsoo vanha nainen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, mitä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon.
Joenvarsi maanantaina.
Riittävät
kotikulmat,
omat puskat,
ystävän puhe rinnalla
saamaan arkiseen hopeanhohteen.
Joki <3. Ihana.
VastaaPoistaKyllä, kaunista oli.
PoistaEn ole lukenut, mutta onhan Lempi luettava, ehdottomasti! Sitähän kehutaan kilvan täällä blogimaailmassakin, eikä ilmeisestikään suotta. Kuvauksesi meni jo ihon alle!
VastaaPoistaHurmaava joenvarsi, voin nähdä sinut kulkemassa siellä ystäväsi kanssa. Ei ihme, että se antoi hopeanhohteen. Minä olen kaivannut merta, mutta nyt on sen verran vauhtia ja järjesteltää, että merikaipuu joutuu ainakin toviksi väistymään.
Lempeää viikonloppua ihanainen♥
Suosittelen lämpimästi, otti täysin mukaansa.
PoistaOmilla kulmilla on mukava vaeltaa sellaisen kanssa, jolle minun tutut maisemat ovat vieraita. Näkee itsekin enemmän. Toisella tavalla.
Meri, se tulee sinulle vielä. Rauhassa. Kiitos, sunnuntairauhaa sinulle!
Mietin usein sitä, mikä riittää. Jotenkin tämä maailma on mennyt sellaiseksi, että mua monesti hävettää, miten vähä minulle riittää. On siis lohdullista kuulla, että on muitakin, joille kotikulma riittää elämykseksi.
VastaaPoistaVoi Ilona, kyllä riittää! En väitä, etteikö mulla olisi krooninen matkakuume ja uusien maisemien kohtaamisen tarve, mutta ehdottomasti osaan iloita läheltä löytyvistä pienistäkin asioista. Tärkeimpiä ovat, ja hetket sekä tunnelmat niissä.
PoistaKauniita maisemia, ja tuttuja.
VastaaPoistaPohjoisesta tulee väkevää kerrontaa. Minulla pöydällä Claes Anderssonin Luova mieli, jonka luen aina uudestaan.
Maisemissa on voimaa.
PoistaNiinpä tuntuu tulevan. Mun pitää tutustua tuohon Luovaan mieleen, vaikkakin musta tuntuu, että olen sitä joskus lukenutkin... hm, tarkistuksen paikka.
Minulta jäänyt huomioimatta tuo Lempi.Kiitos sinulle,kaipasinkin uutta hyvää kirjaa alkusyksyyn!
VastaaPoistaJohdatus osui ja upposi, kuin omasta elämästäni. :)
Itse olen ajatellut, että nuorena, kun mikään ei riittänyt ja kierrettiin maailmaa ja janottiin uutta ja ihmeellistä.
Nyt vanhempana tuttu riittää, pienet kuviot. Koska sisäinen elämä on nyt paljon rikkaampaa ja syvemmin kokevaa ja ymmärtävää.Siitä tutustakin saa aina uudestaan uutta ajateltavaa ja nähtävää ja koettavaa.Sitä aivan uutta ja ihmeellistä voi nauttia pienempinä kattauksina,kuin tuoreempaa ja parempilaatuisempaa oreganoa vakipizzassaan,jos sallit ontuvan vertauskuvani? :)
Korjaus: Johdanto osui ja upposi! :)
PoistaSuosittelen, vaikutti vahvasti.
PoistaHaa, hyvä vertauskuva :D Totta tuo mitä kirjoitat. Myös niin, että sitä jotenkin kiintyy tosi kovasti omiin kulmiin ja maisemiin, niihin , mihin itsensä vahvimmin kiinnittää.
Heh, johdatuskin välillä paikallaan :D :D
PoistaNoin minullekin on käynyt. Eli tarvitaan toisaalla asuva ystävä vierelle, että huomaa taas kotikulmiensa kauneuden!
VastaaPoistaJa tuon kirjan merkitsen luettavien listalle.
Niin, ja ainakin katsoo omaa ja tuttua kauneutta uusin silmin. Kannattaa lukea!
PoistaPIstän kirjan nimen mieleen.
VastaaPoistaHyvä!
PoistaTuo ylin kuva! Nyt tuli mieleen Nuori Adam -elokuva, jonka katsoin Piilomajassa-blogin Katin vinkkaamana joitakin vuosia sitten. Oletko nähnyt? Se perustuu Alexander Trocchin samannimiseen romaaniin. Suosittelen lämpimästi, vaikka tarina ei lämmin olekaan. (Sekä kirjaa että leffaa on ollut hyvin saatavilla kirjastoissa.)
VastaaPoistaMeidän kotijoki :) En ole nähnyt tuota, kiitos vinkistä, menenkin heti kirjaston sivulle :)
Poista