Kävin ulkona puiden sisällä. Aurinkoa, happea ja myllertävää tuulta. Vahva ja varma kallio jalkojen alla, tuulen synnyttämä villi liike ympärillä. Katseessa alati muuttuva näkymä, silmänräpäyksessä kaikki jo ihan toista. Liikehtivä kauneus, tavoittelin sitä.
!!!
VastaaPoistaSellainen huudahdus, että tämä on toinen maailma, vihreys jonka sisään tuntee olevansa tervetullut milloin vain.
Hieno epätarkkuus, kaunis bokeh.
Kiitos Ilona. Tuntuikin siltä, että kävin jossain ihan toisaalla, livahdin hiljaa sisään, kurkistelin ja sitten taas salaa katosin pois.
PoistaRakasta tuulta...sellaista, kuin täälläkin eilen oli. Keski-Suomea ripotellut tuuli voisi pelottaa.
VastaaPoistaJoo, rajansa kaikella, kivalla tuulellakin!
PoistaTuulen kosketus:)
VastaaPoistaKyllä vaan, kaunis kosketus.
PoistaHyvi olet tavoittanut tunnelman.
VastaaPoistaOli kyllä outo tunne olla puiden alla, jossa olikin aivan rauhallista,
tuli mieleen Elsa Beskovin Tonttulan lapset-kirjasta kohta:
'Kun tuuli yltyy myrskyksi ja maata hallitsee,
maan tasalla on tyyntä ja rauha vallitsee.
Vain havumetsä huojuu kovalla kohinalla...'
(suom. Eila Kivikk'aho)
Kiitos Seija! Oh, ihana tuo Beskow, tosi ihana, kiitos siitä!
PoistaAi että näitä kuvia, just tätä tällasta sun tyyliä valokuvata ihailen ja siitä niin kovasti pidän! Liikehtivän kauneuden tavoitit kyllä aivan ehdottoman hyvin.
VastaaPoistaOhhoh Kettu, kiitos sinulle kovasti :) Ihana kuulla! Lempipuuhaa :)
Poista