Ylitehostettu viikko. Sellaista on tämä aika toukokuussa, ja kun tarkemmin mietin, sellaista on melkein koko ajan. Miksi? Olen kyllästynyt miettimään kuinka paljon on aikaa asioihin, on se sitten kirjan lukeminen, työtehtävän suorittaminen, ystävän kohtaaminen, paikallaan istahtaminen, mikä tahansa. Haluan takaisin tunteen menneiltä vuosilta, touko- ja kesäkuun vaihteesta, kesäloman alusta: loputon.
Tajuan kyllä, ettei sellainen ole totta, ei ole loputonta aikaa tarjolla eikä olemassa, ja kuka sellaista haluaisikaan. Mutta se tunne siitä. Ettei tarvitsisi ajatella kerkiänkö, koska pitää nousta, joko tämä loppuu, ehdinkö kertoa kokonaisen ajatukseni, äkkiä vielä tämä yksi sivu... tiedättekö? Se tunne, kun tekee mieli silputa kalenteri ja aikataulut ja lennättää ne tuulen mukana kauas kauas, se tunne on välillä todella voimakas. Ja sitten kuitenkin, toisinaan ylitehostaminen, organisoitu ajankäyttö ja tehokas aikaansaaminen on ihan parasta ja tuo suurta mielihyvää.
Eli tasapaino, se on kai se, mikä pitäisi löytää. Opetella sitä. Opetella olemaan ajattelematta aikaa. Edes hetkittäin, joskus. Ja kyllä, haluaisin totisesti vielä osata tuntea loputtoman.
Peilistä suora lento lapsuuteen! <3 Vaikka pelargonia heijastuma peilistä, muistan, että mummun peilin taustakuvana oli myös kukka.
VastaaPoistaLapsena sitä ei juurikaan aikatauluteltu...mentiin ja tehtiin, mitä kerittiin päivän aikana, ja seuraavana lisää.
Tunnistan tuon kuvaamasi todella hyvin itsestäni.Se, että olen ekspertti organisoimaan, kääntyy itseä vastaankin.Vaikkakin siitä saa myös mielihyvää, kun kaikki skulaa saumattomasti, kun huomioin tuon ja tuonkin jo etukäteen,sitä saattaa sitten elää pelkästään ennalta suunnitellusti.
Bussissa kotimatkalla vielä kerkeän yhden sivun, ei väliä, vaikkei edes ymmärtäisi lukemaansa, kunhan kerkeää ennen omaa pysäkkiä jne...
Minä olen jo tehnyt radikaalin vedon, että saan viettää päiväni ilman kelloa.Tehden, mitä mieleen tulee, ilman ajan rajaa.
Olen sopinut esimieheni kanssa ensi vuodeksi puolen vuoden vuorotteluvapaan.
Varaakaan siihen ei periaatteessa olisi.Mutta joka solu minussa huutaa irti oravanpyörästä elämään hetkeksi, kuin ellunkana. :)Hyvää Helluntaita!
Juuri niin, lapsena tuo aikatauluttomuus, muisto siitä. Nykypäivän lapsilla sekin on muuttunut, mennään aika tavalla harrastuksesta toiseen.
PoistaOlen samaa mieltä tuosta organisoimisesta, jossain kohtaa kääntyy vastaan ja varma, tasainen pohja pettää. Kaikella on puolensa, hyvät ja huonot.
Onnea vuorotteluvapaasta, viisautta! "Ilman ajan rajaa", hienosti sanottu! Taidan kirjata muistiin itselleni, kiitos! Ja joo, varaa ei olisi, mutta joskus on hyvä laittaa jokin muu asia kallisarvoisimman jalustalle. Hyvä sinä!
Minulla ei ole ajan kanssa hankaluuksia. En ajattele aikaa, en ajattele kerkiänkö. Kaiken tarvittavan olen aina ehtinyt ja aina on pelivaraakin. Ehkä minulla ei ole niin paljon tehtävää kuin sinulla.
VastaaPoistaOnnentyttö. Kuulostaa ihmeelliseltä. En ajattele kerkiänkö... tuossa on mulla nyt työmaa tahkottavaksi.
PoistaEn usko ollenkaan, että mulla olisi tehtävää yhtään enempää kuin kellään toisellakaan. Luulen, että se on asenne, mitä pitää muokata, sekä harjoitella jonkinasteista karsimista, vaikkakaan karsittavaa ei paljon ole (siis asioita mille ei voi itse mitään). Rauhoittua mielensä kanssa, vaihtaa toisenlaiselle taajuudelle.
Kylläpä on hyvä kirjoitus. Kiitos Satu!
VastaaPoistaMinäkin haluasin tuntea loputtoman. Pitää aloittaa harjoittelu heti tänään.
Loputtoman ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!
Kiitos paljon Linnea!
PoistaKyllä, harjoittelemista riittää ;) Loputtomat treenit :D
Kiitos, viikko onkin ollut valoisa ja hyvä, sinulle sinne lämmintä, loputonta viikonloppua!
Hetkellisesti joskus tuollaisen loputtoman tuntee, mutta joskus se voi mennä huomaamatta ohi.
VastaaPoistaOlen haaveillut, että mukavin loma olisi sellainen, että jossain rauhallisessa paikassa vain elelisi ilman kelloa, puhelinta ja tietokonetta. Kirjoja tietenkin pitäisi olla. Olisi lämpöä ja kaunista luontoa ympärillä. Sitten päivää ennen kun loma loppuisi joku sovittu ihminen tulisi sanomaan, että nyt voi pikkuhiljaa valmistautua palaamaan.
Aurinkoa, puiden suhinaa ja vähän sateen ropinaakin viikkoosi!
Niin, satunnaisia hetkiä on ollut. Niitä olisi hyvä huomata lisää.
PoistaKyllä, minä tilaisin myös juuri tuollaisen loman, mistä niitä saa? Jaa juu, omasta mielestä! :) Ajaton vapaus. Oi oi, nyt mä olen jo siellä!
Kiitos, kaikkea sitä on ollut, hyvää ja kaunista.
Lämmintä viikonloppua sinulle!
Ihana kirjoitus <3
VastaaPoistaKiitos paljon Katja!
PoistaLoputon, pilkkomaton aika on jotain, mitä minäkin kaipaan! Muistan lukeneeni jo joskus edellisten opintojeni aikaan, siis reilusti yli kymmenen vuotta sitten, Bodil Jönssonin kirjan 10 ajatusta ajasta, josta kirjoitin esseenkin. Se oli jotenkin ajatuksia herättävä, ainakin silloin. Jos siis et ihan vielä halua olla ajattelematta aikaa, niin siinä suosituslukeminen, jos jostain löydät käsiisi. Sitä en tosin uskalla luvata, että kirja on kestänyt aikaa. ;)
VastaaPoistaPs. Alin kuva on ihan herkku!
PoistaKiitos Tantuulia! Löysin jo kirjastosta tuon kirja, mutta olen vasta selaillut, vaikuttaa kyllä kinnostavalta, kiitos tosi paljon suosittelusta!
PoistaIhanat värit.
VastaaPoistaMinullekin tuo kuva peilistä oli heti matka lapsuuteen. Papalla oli tuollainen pyöreä jaloillaan seisova peili parranajopeilinä keittiössä.
Tämä on tosi hyvä kirjoitus. Kiitos tästä.
Mä koen ajan jotenkin niin, että sitä on loputtomasti, mutta ihminen on nimennyt sille erilaisia yksiköitä, ja alkanut käyttää näitä yksiköitä toisinaan aika keinotekoisesti. En yhtään pidä siitä suuntauksesta, että ajatuksenkin kesto on ennalta määritelty.
Kokonaan pilkottu aika, siitä suuntauksesta en pidä. Aika luonnostaan on saumaton jatkumo. Kaikkien pitäisi olla oikeutettuja nauttimaan siitä etuudesta edes silloin tällöin.
Kiitos Ilona, kaipaan tällä hetkellä ylitehostettuja värejä.
PoistaJa kiitos, mukava kuulla.
Sanos muuta, mäkään en pidä. Ihan kamalaa, kun joskus käy niin, että pitää paeta esim. vessaan ajattelemaan joku asia loppuun, että saa mielenrauhan. Mulle käy välillä niin, arjessa. Voi johtua siitäkin, että olen hidas :D
Saumaton jatkumo. Kaunista. Kiitos.
Hyvin kirjoitettu!
VastaaPoistaKiitos paljon Sussi!
PoistaHyvä teksti! Ihan samoja ajatuksia täällä! Sitten, kun joskus on ylimääräistä aikaa, se pitää yleensä jotenkin heti käyttää. Jospa olisi vain, harjoittelisi sitä. Ajattelemista ja olemista rauhassa. Tulisiko tylsistyminen? Tuntuisiko aika pitkältä? Täydet kalenterit ovat kamalia, parasta olisi sellainen, jossa ei ole mitään merkintöjä. (Rannekellosta luovuin, kun jäin esikoisesta äitiyslomalle.)
VastaaPoistaIhana tuo kuva, jossa pelargonia peilaa. Ja hajuherneitä!
Kiitos Katja! Ja kiitos siitä, että sanot samojen ajatusten liikkuvan myös siellä, helpottavaa itselleni, vaikka samalla myös säälittävän itsekästä.
PoistaJoo, just tuo ajan käyttäminen. Myös erityisesti ajan HUOLELLINEN käyttäminen, jotankin vielä niin, että sen ylimääräisen ajan on muka jotenkin ansainnut paremmin kun sen on myös viisasti täyttänyt, ihan hullua! Ollako vain? saako ihmienn tehdä niin? Ajatella, pysyä paikallaan. Ja ihan kamalaa olisi, jos tylsistyisi! Vaikka ehkä nimenomaan se voisi olla avain oppimiseen, rauhoittumiseen...? Nyt Katja tekisi mieli jutella tästä ihan nokakkain.
Kiitos, pelargonia on niin kaunis, että vein sille peilin, jotta itsekin huomaisi. Hajuherneet ovat heikkouteni :)
Ajatuksia herättävä kirjoitus. Kuvissasi aika on jotenkin pysähtynyt upealla tavalla, en osaa tarkemmin selittää. Hienoja kuvia täällä!
VastaaPoistaHei Tarja, kiva kun tulit sivukujille!
PoistaKiitos, mukava kuulla, että ajatukset heräsivät. Ja ihanaa, aika on pysähtynyt kuvissa, onnistuin siis, kiitos! :)