Vastaan tulee asioita, jotka iskevät sanattomaksi.
Merete Mazzarella Aurinkokissan vuodessa:
"Mutta minulle merkitsi paljon nähdä hänet iloisena."
Ja Henning Mankell toteaa Juoksuhiekassa, ettei ajan aina pidä hallita.
Satamat. Muistoja ja mahdollisuuksia.
Minulle samaa merkitsevät rautatieasemat.
VastaaPoistaTunne joka on saanut alkunsa jo lapsena, vahvistunut parina kesänä interreil-reissuilla, sitten seurusteluaikana jne
Noita hienoja kirjoissa yms. kohtaamiani lauseita pitää minunkin alkaa merkitsemään muistiin :)
Rautatieasemat, lentokenttä, kyllä! Satamissa on mulle jotakin erityisen syvää tunnetta, selittämätöntäkin.
PoistaKannattaa, mulle se on tullut tärkeäksi tavaksi.
Hassua, mutta minäkin luin juuri näitä kirjoja ennen joulua. Kävi niin, etten kyennyt lukemaan Juoksuhiekkaa loppuun. Aurinkokissan luin - mutta ajoittain tunsin itseni liian nuoreksi lukijaksi. Molemmissa oli vahvasti läsnä luopuminen, kuluva ja katoava aika, muistot, huomisen hämärä. Kirjojen sävy oli kuitenkin aivan erilainen.
VastaaPoistaJännä juttu, että nämä molemmat olivat mullakin tässä peräkkäin luettavana. Jos verrata tarvitsee, pidin paljon enemmän Juoksuhiekasta. Aurinkokissa puudutti hiukan jossain kohdin.
PoistaKiitos, Satu, osuvista kirjavinkeistä. Nappasin varaukseen molemmat!
VastaaPoistaOle hyvä, Katja! Kerrothan sitten mitä pidit :)
PoistaTäällä käydessään saa aina myhistellä, mikä on ihanaa. Myhistely on sellaista myönteistä, hyväntuulista sielun hyminää, jonka nämä kuvasi ja tekstisi saavat aikaan.
VastaaPoistaJa kiva kun sinulta lipsahtelee noita kirjavinkkejä tänne eri muodoissaan - kiitos :-)
Maria
Hei Maria :) Voi että, kiitos tosi paljon... "hyväntuulista sielun hyminää", kiitos! Onpa mukava saada tällaista kannustavaa palautetta! Ja ole hyvä kirjavinkeistä, luen paljon ja tykkään kirjata muistiin. Muillekin.
Poista