Sakea sumu. Toivoin pakkasaamua, olisin lähtenyt seikkailemaan, tai sitten en, koska väsymys painaa nyt kovasti. Ehkä hyvä näin, olla menemättä, pysyä hiljaa paikallaan sumun keskellä, se sama sakea sumu löytyy nimittäin myös päästä.
Kaikenlaista keskeneräistä, hyviä asioita, keskittymistä vaativia asioita, ja salaa sumuisena ajattelen sanaa valmis. Ajattelen myös sitä tilaa, mikä on valmiin jälkeen. Sillä lopulta, onko olemassa tilaa valmis, etenemisen myötähän rajaviiva siirtyy aina myös eteenpäin, ja senkin ajatuksen äärelle olen tänä syksynä pysähtynyt. Kohtaamisia taiteen ja tutkimisen maastoissa-kirjasta (toim. Varto, Saarnivaara & Tervahattu )löysin kirjoituksia transgressiosta, ja erääseen identiteettiesseeseeni kirjoitin seuraavaa
Ihmisenä olemisen ja ihmisen toimintaan liittyvänä transgressiolla tarkoitetaan rajan siirtymistä ja uudenlaisten muotojen syntyä, ylisiirtymistä. Rajan ylittämiseen liittyy aina uuden rajan muotoutuminen.
(Saarnivaara 2003, 12 - 13.)
ja vielä näin
Rajattaminen on
Juhani Varton suomennos transgressiolle. Varton suomennos rajattaminen kuvaa prosessin
luonnetta monipuolisemmin kuin pelkkä rajan ylittäminen. Rajattamisella
viitataan rajalla ja välitilassa olemiseen. Varto sanoo tällä, usein vähäisesti ymmärretyllä rajalla
tapahtuvan paljon.
(Saarnivaara
2003, 12 - 13.)
Tähän pohjaten täällä ollaan siis välitilassa, juuri nyt sumuisessa sellaisessa, täällä tapahtuu paljon, vaikkei siltä juuri nyt tunnukaan, ja koko ajan myös uudet rajat hakevat muotojaan. Transgressio, rajattaminen ovat selkiyttäneet ajatteluani omasta olemisestani valtavasti.
Niin, tulin vain mainitsemaan sakeasta sumusta, ja siitä, että mitä valmiin jälkeen... sillä haaveilen ompelemisesta ja kodin laittamisesta, jouluun siirtymisestä sitten kun lopputyöni on... valmis. Sillä toki on niin, että joillakin asioilla on piste, ne tulevat kuin tulevatkin valmiiksi, vaikka oma rajaviiva liikahtaisikin eteenpäin. Haaveilen tietenkin myös mielekkäästä työpaikasta, uusista opinnoista, haaveilen unelmista todeksi. Tähän välitilaani on kuitenkin vielä asetuttava, saatava sumu hälvenemään ja tilalle selkeä valoisa.
Jaksamisia sinne - unta ja aurinkoa! <3
VastaaPoistaKiitos paljon, voimaa nyt tarvitaan, ja se on ollut vähissä. Uni on tärkeä.
PoistaVoi mitä kaikkea mielenkiintoista, kiinnostavia ajatuksia (ja kiinnostavan kuuloinen kirja!), ihana löytää tämä sinun teksti juuri tänään, nyt sunnuntaiaamuna. Minäkin täällä pohdin, mitä tekisin, meillä on aavistus aurinkoa, pohdin lähtisikö ulos retkelle, olisi varmasti viisasta, mutta yllättäen juuri nyt on inspiroitunut olo lukemisesta, ja jopa vähän sellaista opiskelua sivuavaa asiaa :)
VastaaPoistaVaikka kerrot sumusta, tunnistan juuri tuon välitilassa olemisen uusien polkujen ja ideoiden mahdollistavuuden samalla. Ja kyllä samalla silti tuo toive tuosta sanasta 'valmis'. Voi että, pian se on sinulla, voimia sinulle. Ja sitten taas hyviä uusia polkuja!
Tuntuu että koko elämä nykyään on vähän kuin välitilassa olemista, on tietysti paljon uhkia, mutta myös paljon hyviä mahdollisuuksia ja että niihin hyviin mahdollisuuksiin on niin tärkeä keskittyä. Ja että se on tärkeä olotila, että se luo innostusta pohtia uutta ja että se on myös mahdollisuus kasvaa samalla yhdessä muiden kanssa. Voi miten olisi nyt kiva jutella sinun kanssa, haluaisin niin kuulla lisää sinulta näistä asioista mitä olet lukenut ja pohtinut.
Suosittelen kirjaa! Niin, toisinaan viikonloppuisin on vaikea valita mitä tekisi, kun haluaisi vapauden tilassa kaiken, ja kuitenkin kannattaisi vähän valita ja rauhassa sitten edetä. Täällä on nyt hieno päivä, mutta minä päätin pysyä koneella, on pakkokin.
PoistaNyt vähän arveluttaa ehdinkö sittenkään alkuperäisen aikataulun mukaan. Haluan niin, mutta olin myös hetken ihan suossa vailla yhtäkään uutta kirjoitettua sanaa ja se syö naista aika kovin. Yritän silti, pitää laskea rimaa, voi että. Toisaalta olla valmis jouluksi, se ajatus on aika voimallinen ja vapauttava, luulen, että rima laskeutuu itsestään ja runnon hommat kasaan. (jos pää kestää)
Olet oikeassa, samaa ajattelen välitilasta, koko elämästä. Ja kyllä, olisi ihana jutella, ehdin jo miettiä junamatkaa ja kohtaamista jossakin puolitiessä, kauniissa kahvilassa tai kotoisessa majatalon eteisessä, kuten viimeksi. Voi että, talvitapaaminen tammikuussa?
Onneksi ihmisen ei koskaan tarvitse olla valmis, mutta onneksi elämässä on myös asioita, jotka tulevat valmiiksi. Asioita, joiden perään voi laittaa pisteen. Ensin voi tuntua vähän tyhjältä, mutta kohta jo syntyneeseen tilaan alkaa pyrkiä kaikkea mielenkiintoista.
VastaaPoistaVoimia loppurutistukseen!
Niin totta mitä sanot, Seija! Juuri näin. Kiitos, kaikki voima ja tahto ja sisu ja raivopäisyys tarvitaan just nyt! :D
PoistaMielenkiintoisia ajatuksia täällä! Uskon sumullakin on merkityksensä, ja se hälvenee kyllä, kun aika on. Olet huikeilla askelmilla siskonen. Tsemppiä ja voimia maaliviivan saavuttamiseen, ja jälleen uusiin heittäytymisiin♥
VastaaPoistaOi, kyllä sumu on tosi tärkeä, tykkään että se on kauniskin :) Hälvenee ja palaa ja hälvenee, kiertokulkua. Huikeat askelmat ovat nyt vähän vapisuttaneet tätä tyttöä, on ahdistanut aika kovin, mutta enköhän tästä taas etene. Kiitos paljon sanoistasi!
Poistasumu selkenee vähitellen kirkkaaksi auringonpaisteeksi...Voimia ja tsemppiä!
VastaaPoistaNiin, täällä paistaa nyt taivaan täydeltä :) tosin tänne kirjoituskammiooni se ei ihan yllä... Kiitos paljon!
PoistaToivon sinne jotakin sumua hälventävää.
VastaaPoistaVoimia!
Pahin sumutila on voitettu, pääsin jo hiukan ajatuksissa eteenpäin, huh. Kiitos Essi!
PoistaKas, sanoitit sen, mitä kävin läpi loppukesän ja alkusyksyn, sumuisen pääni kanssa. Ja vieläkin, nyt selkeämmin ajatellen. Rajattaminen, hieno termi. Kiitos kun löysit sen.
VastaaPoistaToivon sinne selkeneviä päiviä. Mahdollisuuksia lepoon. Tsemppiä valmistumisiin.
Minäkin olen tyytyväinen, että löysin, se oli yksi tärkeimmistä asioista tuon esseen kanssa, iso asia minulle. Ole hyvä vaan :)
PoistaKiitos, selkenevää on: Nukun kuin tukki, mutta silti olen aivan uupu, tiedän, liikaa, liikaa. Kiitos tsempistä, nyt on oikeastaan vain puserrettava raivolla tää loppu tai sitten jään rannalle vinkumaan.
Joskus ajattelen, että vaikka jokin asia olisi kuinka valmis, se kuitenkin muuttaa elämisen ja oppimisen myötä muotoaan. Sitä ei vaan tarvitse enää aktiivisesti työstää. :) Jotkin toiset jutut tosin mieluiten julistaa valmiiksi siinä merkityksessä, että se on loppu ny, ei tarvitse enää ajatella tuota! :D
VastaaPoistaToivottavasti pehmeä sumu on silittänyt sinua myötäkarvaan. :)
Totta kumpikin. On paljon sitäkin helpotusta, että enää ei tarvitse... ja onneksi paljon juuri sitä, mikä antaa aineksia jatkotapahtumille.
PoistaOh, ihana sinä, kiitos. Sumu on kaunis ja pehmeä, tarpeellinen, vaikka sumun keskellä sitä ei meinaa millään muistaa. Turvapeitto.