keskiviikko 12. elokuuta 2015

Ja samalla muistin










Mulla on elokuulle oma kahvikuppi. Olipa onni, että sen muistin, ennenkuin koko elokuu on jo kohta pian takana (mieletön kiito ajankululla taas päällä). Muistin sen, ja samalla muistin päivän, jolloin sen ostin, kaipasin ystävän kanssa kuljeskelua, ajattelin helmikuuta, sitä, mitä siihen liittyi ja miltä se tuntui. Ajatusketjut ovat kiinnostavia. Tarpeellisia. Joskus ne voivat olla suorastaan pelastus, kuin karkureitti arjesta, pois toisaalle. Valoisa voi nylkeä synkän, hah!

Kuppi on kirpparilta, kuten mun tärkeät kupit ovat. Alle euron. Syyskuulle on myös oma kuppi odottamassa, aika kiva, samalta helmikuun päivältä sekin. Helmikuu tuntuu nyt tosi kaukaiselta, tässä elokuussa, sen ihmeellisissä aamuissa, joissa viiletän fillarilla töihin, jalassa villasukat, käsissä tumput, onnellisena raikkaudesta ja auringosta. Tuli mieleen eräs taidenäyttely, haluaisin sen nähdä, ja sitä mietin mitä siitä toisesta näyttelystä kertoisin. Löysin sanoja, lauseen raakileita, muistin teen, jossa tuoksuu ruusutarha. Näin kaikki naakat, ajattelin tarinoita ja seikkailuja, matkan varrella monta mustaa sulkaa. 




10 kommenttia:

  1. Söpö kuppi ja kiva idea tuo että se on elokuun kuppi. :) Onko muillekin kuukausille omansa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuppi on ihana. Oli ihan elokuun näköinen. Kuten tuossa kirjoitin, syyskuulle on omansa. Muille ei. Paitsi maanantaipäivälle.

      Poista
  2. Lausahdus "Näin kaikki naakat" iskee syvään! Riemukkaasti, mutta jotenkin hienoisesti elokuisella haikeudella ja samalla mieli alkaa vähän melankolisoitua.

    Joskus monta vuotta sitten otin yhden mukavan naakkakuvan elokuussa, ja naakoista tulee yhä aina mieleen se kuvaushetki, sen hetken tunteet. Niihin oli pitkän tunnottoman jakson jälkeen tullut sävyjä vaikka mihin suuntaan, ja se oli ihmeellistä ja samalla hirveän pelottavaa, yhtäkkiä tuntea jotakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että naakat iskivät tässä kohtaa :) Mulle ne ovat olleet nyt ajatuspolku seikkailuun.

      Voi, kiitos kun jaoit tämän muiston, tuntemisen yhtäkkinen voimistuminen voikin olla pelottavaa, ehkä hallitsematontakin hetkellisesti, muistan tässä nyt itse vaan yhden elämäni tilanteen ja siihen liittyvät asiat, tunteitten äärilaitojen löytymisen tauon jälkeen, kriisin kohdatessa. Äärilaidat olivat lopulta hirmuisen parantavia ja vapauttavia, lopulta siis, ei sillä hetkellä kun niissä velloi. Kiitos Ilona.

      Poista
  3. Onpa herkänkaunis kuppi. Minulla on teekuppeja eri tunnetiloihin ja vuodenaikoihin. Tosin nyt olen ollut jo pitkään rakastunut yhteen kuppiin ja harvoin maltan sitä vaihtaa. Täytyypä kuvata se lähiaikoina uuteen blogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Seija ja kiva kun poikkesit! Tulen käymään luonasi. Tunnetilateekupit, ihana! Niin, sitten on noita erityisrakkauksia ja niillehän ei sitten mitään mahda :)

      Poista
  4. Pitäisikin olla oma kuppi joka kuukaudelle..:) Elokuun kuppisi on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mulle tämä tuli vastaan ihan yllärinä ;) Kiitos, niin minustakin!

      Poista