torstai 18. kesäkuuta 2015

Henkäyksiä




































Silloin kun tarvitsin meren , kuljeskelimme hiljaisilla rannoilla. Toukokuu odotti kesää, meri kulkijoita ja rannat lomailijoita.Sää oli tuulinen, mutta vahvasti aurinkoinen. Meren yllä leijui jo lupaus utuisesta helteestä, häilyvän pehmeästä horisontista. Rantojen tuntumassa, suljettujen ovien, mutta avoimien ikkunoitten takaa saattoi aistia henkäyksiä menneistä ajoista, kuulla kaukaisen musiikin, vienon puheensorinan. Suihkulähde oli hiljaa, mutta en voinut olla huomaamatta sen ympärillä kulkeneita pitkähelmaisia naisia. Ihmeellinen, viehko tunnelma verhoili rantaa, suljettua rakennusta ja tuota mieleenpainunutta hetkeä. 



Hangon Casino




6 kommenttia:

  1. Hanko? Ihania, valoisia ja voimauttavia kuvia.

    Hyvää juhannusta toivottelee Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Hanko :) Oi kiitos! Ihana kuulla, että kuvat ovat voimauttavia, sinnekin, sillä itselleni nämä ovat valtavan suuria ja tärkeitä kuvia.

      Kiitos Katja, juhannus on ollut antoisa! Toivon, että sullakin!

      Poista
  2. Hanko hurmaa, sillä on aivan oma lumovoimansa. Mittumaarin taikaa teille Satu♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ihan oma maailma, mieletön tunnelma. Kiitos, taikaa on ollut ilmassa! Toivon, että siellä sinunkin luonasi!

      Poista
  3. Kaunista. Aika harvoin näen loppujen lopuksi meren. Tänä kesänä tahtoisin. Mennä meren rantaan ja hengittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, ihan huikean kaunista. Toivon kovasti, että toiveesi toteutuu. Itse en osaa ajatella, etten näkisi merta usein... Hengittely meren äärellä on minulle tosi tärkeää. Onneksi se on ihan tässä lähelläkin, helposti saatavilla. Tuonne Hankoon onkin vähän matkaa.

      Poista