Merete Mazzarellan Tähtien välisissä viivoissa kohtasin lainauksen Jonas Gardellilta "Kuka minä olen? Pitääkö se tietää? Eikö riitä että etsii?" .
Salon taidemuseossa on hieno näyttely, suosittelen tulemaan kauempaakin.
Mazzarellan mielestä on oikein ja kohtuullista lukea identiteettiin myös ihmisen pyrkimykset.
Löytöretkellä tässä ollaan, ajattelen. Välillä oivaltaa, vaikkei etsisikään. Eilen päässäni kirkastui se, että valokuvaaminen on minun tapani hengittää. Ja että pyrkimykset ovat totisesti osa minun identiteettiäni.
Kiinnostava aihe ! "Oivaltaa, vaikkei etsisikään" on lähinnä minua, kun en osaa ajatella enkä suunnitella kovinkaan pitkälle ajassa eteenpäin. Juuri ja juuri yhden päivän. Sartre sanoo taasen (suurin piirtein) että "ihminen on sitä mitä hän on, ei sitä mitä hän olisi voinut olla" eli yhtä niiden valintojensa ja tekojensa kanssa, jotka lopulta tekee.
VastaaPoistaNiin onkin, tosi kiinnostava. Harvoin sitä lähteekään etsimään elämän totuuksia, oma itseään tietoisesti. Ylläreitä ne oivallukset useimmiten ovat, ainakin mulle. Viisas Sartre. Kiitos tuosta! Turha jossitella tuossakaan kohtaa siis.
PoistaSartre kolahtaa, sen verran kun olen lukenut. Niin myös Alan Watts, johon sattumalta olen juuri tutustumassa. Sekä Jankélévitch (jota ei taida löytyä suomeksi).
Poistahyvin todettu
VastaaPoistaNiin minustakin. Kirjoista löytää viisauksia, kohtaa itsensä, ainakin toisinaan.
PoistaNyt kyllä osui nämä lainaukset. Kiitos, näillä ajatuksilla, tällaisilla luvilla on hyvä lähteä päivään, joka pelottaa.
VastaaPoistaJa miten voi unohtaa kiittää maailman raidallisimmista sukista, ne tulivat eilen keskelle aurinkoa, kevätsukat todentotta. Rakastan niitä. Kiitos, kiitos!
PoistaIhanaa Ilona, että olivat sopivat ja tykkäät. Oli ilo lähettää ne juuri sulle.
PoistaToivottavasti pelottava päivä olikin valoisa ja vapaa. Mukava kuulla, että sait näistä mielenrauhaa. Vastaantulevia oivalluksia on niin tärkeä löytää, onneksi niitä on liikenteessä.
Voi että, nämä ajatukset ovat oikeita aarteita! Pidän näistä kiinni. Kiitos.
VastaaPoista(Mulla on yksi idea liittyen luultavasti hengittämiseen... osaan ehkä muotoilla ajatuksiksi myöhemmin...)
Ole hyvä, aarteita ovat minullekin! Pidetään kiinni :)
Poista(kiitos, vastaan sulle pian, viikko oli täyteläinen)
Vaude!
VastaaPoistaJep! :D
PoistaVoi, miten kiinnostavia ajatuksia olet löytänyt - kiitos, että jaat ne myös!
VastaaPoistaMinä täällä pähkäilen unelmakyselyni antia... Asia ei olekaan niin yksinkertainen kuin luulin. Pyrkimykset osana identiteettiä liippaa niin läheltä! Jonkun mielestä unelmat auttavat nimeämään konkreettisia tavoitteita. Eikö tavoitteet ole juuri pyrkimyksiä? Joten myös unelmat ovat osa identiteettiä? No, minulla ainakin on vahvasti niin. Monen mielestä unelmat muuttuvat vaarallisiksi silloin, kun ne ovat pakoa todellisuudesta. Kun niiden eteen ei olla valmiita tekemään mitään, kun niitä ei muunneta tavoitteiksi, kun ne ovat epärealistisia. Onko haaveilu siis huono juttu? Pitääkö aina pyrkiä johonkin? Tämä on se kohta, josta asiantuntijatkin tuntuvat olevan vahvasti eri mieltä.
Tekisi mieli kysyä asiaa niiltä, jotka kokevat elämässään paljon onnen hetkiä. Liittyvätkö unelmat onnellisuuden kokemuksiin mitenkään vai onko unelmointi mindfulnessin vastakohta, jolla on ainoastaan huonot seuraukset? Ristiriitaista etsimistä on tämä, mutta josko se oivalluskin sieltä vielä...
Ps. Kauniisti hengität. :)
Ole hyvä :) pientä prosessointia täällä meneillään :D
PoistaMiten ilahduttavaa, että asia ei ole yksinkertainen! Ajattele mikä tilaisuus selvitellä monimutkaisuuksia! Uskon totisesti tuohon kohtaan, missä asiantuntijat hajaantuvat eri teille, ei ole helppo. Ajattelen, että haaveilu ei ole todellakaan huono juttu (siis ei totisesti voi olla). Mutta siinä kohtaa, kun unelma on niin valtava osa omaa olemista (identitettiä?) eikä sitä ala muuntaa tavoitteeksi, silloin se valahtaakin huonomman puolelle. Sehän syö sitä voimaa, jonka voisi oikeasti käyttä itse tekemiseen, etenemiseen...? Jos taas tykkä keveästä haaveilusta vailla tavoitteita, silloihan se on ihan ok, identiteetin osana voi olla haaveilija. Vai?
Ristiriitainen etsiminen on välillä raastavaa ja välillä ihan huikeaa iloa. Oivalluksia ootellessa! Tsemppiä!
Ps. Oh kiitos :)
Olen miettinyt tuota Kuka minä olen? -kysymystä nyt(-kin) kohtalaisen intensiivisesti. Alkaa itseäkin jo kyllästyttää, saati noita rinnalla eläviä -- toisaalta mietin, että oikeastaan ihan lohdullista kasvavalle nuorelle huomata, että aikuinen voi etsiä yhtä vimmaisesti vastausta samaan kysymykseen. Vaan olihan hyvä tulla tänne lukemaan!
VastaaPoistaKuulin taannoin erään vanhuksen kysyneen kuolinvuoteellaan: "Miten tätä elämää olisi pitänyt elää?" Ehkä tuo on niitä samoja, joihin ei vain ole vastausta.
Löytöretki on hyvä, sopivasti yllätyksiä sisältävä sana.
P.S. Mistä tuo ylin kuva on? Hieno!
Joo, sama täällä, mutta luulen, että miettiminen ei taida loppua koskaan :) ja kyllä, on hyvä näyttää oma keskeneräisyys myös lapselle. Lohdullista totisesti. Olisi oikeastaan aika pelottavaa olla ihan valmis.
PoistaVoi että. Ei tuohonkaan voi olla vastausta. Pitäsi muista se jo nyt, ja olla itselleen armollisempi.
Löytöretki on sellainen, mikä on myös osa opinnäytetyötäni. Ja tää koko ihmeellinen elämä!
Ylempi kuva on jonkun lehden sivulta, ja jos oikein muistan, se on jostakin Italiasta...tietenkin :) Aivan ihana.
ja siis tarkoitin, että tää koko ihmeellinen elämäkin on löytöretkeilyä, en sitä, että sekin olisi osa oppariani! :D
PoistaTykkään niin sinun ajatuksesta, miten hengittää. Valokuvaaminen, se on ihana mahdollisuus, kuvat ovat niin tärkeitä. Ja kaikki yksityiskohdat, kokonaisuus, värit, niitä tarvitsee, niihin voi heittäytyä ja tuntea jotenkin sellaista yhtäkkistä tunnetta kaikkeen olennaiseen.
VastaaPoistaMinusta on myös ihanaa ajatella tarinoiden, sekä sanojen että kuvien, mahdollisuuksia, että itseäänkin voi hahmottaa ja ymmärtää kertomuksen avulla ja samalla myös toisinpäin, toista ei voi tuntea, jos ei tiedä hänen tarinaansa.
Retket ovat aina ihania, löytöretket varsinkin :) Viime päivinä olen nauttinut hiihtoretkistä ja nyt on hyvä ja rauhallinen olo.
Upea näyttely teillä siellä!
Kiitos, ihana kuulla :) oikenalainen, omanlainen hengittäminen on tosi tärkeää, sen oivalsin juuri tuona hetkenä.
PoistaKyllä, ihan samaa mieltä olen tarinoista ja kertomuksista.Väline itsen äärelle, samoin kuin toisen ihmisen äärelle.
Hienoa, että sulla on oolut hiihtoretkiä. Retketkin ovat tärkeitä, juuri ne omanlaiset retket. Mulla oli perjantaina pikkuinen kuvausretki meren äärelle, aurinkoon, seikkailuun. Virtaa saa kummasti lisää, kun vaan retkeilee, vaikka pikaisestikin.
Kyllä, näyttely on hieno! Käytiin töistä 5-vuotiaitten lasten kanssa kanssa katsomassa, meillä oli tosi hyvä opas, ja oltiin kaikki ihan fiiliksissä sen jälkeen. Piirrettiin sitten vielä omat hiilityöt näyttelyn pohjalta, kyllä tulikin upeita. Pitää käydä tuolla vielä uudestaan, omien tyttöjenkin kanssa.
Etsiminen on ihmeellistä ja ihanaa... Voi olla etten löydä koskaan, mutta kiitän suurista etsimismahdollisuuksista. Tämä ikä on varmaan paras oivaltaa asioita. Kiitos Satu taas hienoista ajatuksista!
VastaaPoistaKiitos Päivikki :) Minä myös ajattelen, että tää ikä on kyllä upea oivallusten suhteen, ei sitä tajuakaan ennen, että miten paljon vielä vaan koko ajan saa. Luulen myös, että ei se tähänkään vielä lopu :)
PoistaIhanasti kirjoitettu tuo viimeinen kappale <3
VastaaPoistaKiitos paljon Katja! Ihanaa ja niin tärkeää löytää oman itsen äärelle.
PoistaTuon kirjan nimineen laitan ylös, kun on mulle uusi. Tykkään tuosta kurttuisesta valkoisesta kuvissasi. :)
VastaaPoistaLaita! En ole vielä pitkälle edennyt, mutta oivalluksia silti jo löytynyt :) Kiitos, lakana, enkä tosiaan niitä (kään) silittele :D
PoistaPuhutteleva, syvällinen, koskettava tuo eka kuva <3
VastaaPoistaHelinä
Eikö olekin, minusta myös tosi hieno. Olen pitänyt sitä kirjan välissä merkkinä. Kiitos Helinä.
Poista