Pihlajanmarjakatto voisi olla ihana, turvallinen.
Eilen teki mieli tulppaaneita, ajattelin valkoisia
tai ehkä keltaisia, kerrottuja.
Päädyinkin sitten basilikaan ja minttuun, vihreisiin ja tuoksuviin.
Kuiskivat salaa tuossa pöydällä kesää lähestyväksi.
Join aamukahvin niiden seurassa, kynttilänvalossa,
ja ajattelin jo parvekeistutuksia, tuoksuhernettä ja ruusupapua.
Kesäretkiäkin mietin, paljaita varpaita, lämmön hehkua olkapäillä.
Ulkona on nyt kaunista ja kylmää. Talvi, sitten vasta kesä.
Vihreä, pehmeä sammal olisi suloinen lattia.
Voisi kyllä olla! Ihania ovat kuvatkin. <3
VastaaPoistaMinä kaipaan jo tulppaaneja. Jos vaikka loppuviikolla...
Kiitos Katja! Minäkin kaipaan, ensimmäiset vielä hankkimatta kun päädyinkin noihin vihreisiin :)
PoistaEtenkin tuo ensimmäinen kuva on kaunis. Basilika ja minttu kuulostavat hyvältä valinnalta :-).
VastaaPoistaHei Marikki, kiva kun tulit käymään! Minustakin ne tuntuivat nyt hyviltä valinnoilta, tulppaanit saavat vielä odotella.
PoistaMinulle tuli tulppaaneista mieleen kevätesikot, huoks...
VastaaPoistaAjattele, KEVÄT :)
PoistaLuin ensin, että pihlajanmarjakeitto :). Ja kesäretket täälläkin mielessä jo!
VastaaPoistaSe varmaan maistuis siellä katon alla :)
PoistaSammallattia ja pihlajanmarjakatto - vau! Saanko minäkin muuttaa sinne sinun seuraksesi?
VastaaPoistaTervetuloa, ihana kun tulet! Vuokrana voit lukea minulle runojasi, kiitos :)
PoistaVoi ihana pesäkolo kattoineen ja lattioineen ja vielä runojakin luetaan :-)
VastaaPoistaKyllä, kodikas, kaunis ja pehmoinen!
PoistaOi tuota punaista väriä, niin monia ihania asioita!
VastaaPoistaPunainen on jotenkin tosi tarpeellinen väri juuri nyt.
PoistaSe on jännä tämä ihmismieli. Jouluna käperrytään ja nyt kaipaa väljyyttä ja haikailee kesää. Minäkin vietin illan surffaillen vaellustelttoja, ihan akuutti hankinta tietenkin.
VastaaPoistaTotta! Väljyys on hyvin kuvaava sana! Tottakai tytön on saatava vaellusteltta just nyt! :D
Poista