lauantai 17. tammikuuta 2015

Että olisin mitenkään






































Sen sijaan, että olisin mitenkään edennyt opinnoissani viime aikoina, olen kyllä kulkenut Yhtä matkaa David Nichollsin kanssa, maannut sohvalla vatsanpoltteissa, lääkinnyt kolmea kuumeista ja köhäistä lastani, ajellut taksilla töihin, kuullut helpottavaa mutinaa röntgenlääkärin suusta (ei siellä mitään poikkeavaa näy), vihannut liukasta ja märkää, iloinnut hetkellisestä kepeästä taivaasta, sulkenut silmät sotkulta, suunnitellut arkiseen maanantaihin pientä matkaa, odottanut vastausta, päättänyt olla valittamatta, valittanut heti päätöksen jälkeen, syönyt jäätelöä kinuskikastikkeella, antanut kiitollista palautetta, ajatellut niitä opintojani, siirtänyt valmistumisen syksyyn (tai jonnekin tulevaisuuteen).


Tänään tarvitsen tulppaaneita.




29 kommenttia:

  1. Liukasta ja sotkua ja arjen stressiä täälläkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tosi tahmaista ja raskasta on elo ollut, mutta kyllä tästä noustaan, eikö? Kohti kevään kepeitä tuulosia!

      Poista
  2. Voimistava vilkutus täältä!
    Viikolla nappasin kevään väriset tulppaanit ruokakauppareissulla ja oi, että miten niistä on riittänyt iloa ja valoa!
    Tulppaaniterapiaa!
    Kökkökeli kiukuttanut täälläkin. Työmatkoistani saisi jatkosarjan telkkuun:) Mutta ei nyt niistä seikkailuista sen enempää;)

    Voi hyvin! Niin hyvin kuin suinkin! Oikein hyvin! Valittamattomuuspäätös repeili mullakin. (pst, selitys: SE aika kuusta antaa erityisvalitus
    poikkeusluvan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuppaaniterapia on oikein hyvää terapiaa :) Voi uskon, että sulla on seikkailua riittänyt työmatkojen suhteen! Täällä keskellä kaupunkia on kohtuullista siihen nähden, mitä pienemmillä teillä on.. :D erityisvalituspoikkeuslupa :D kiitos, saanen sen myös itselleni! :D Ja kiitos, sinulle myös, kunhan valitusaika loppuu, niin ihanaa tyyneyttä ja positiivista oloa ja eloa!

      Poista
  3. Arki kuljettaa mukanaan.

    Voimia ja iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vie välillä niin vihnaa kyytiä, että tämä tyttö ei pysy kyydissä. Kurjake. Kiitos! Onneksi toisinaan on viikonloppuja :)

      Poista
  4. Kuvissa on kissanpäivät, ja täälläkin papereiden päällä loikoilupuuhissa yksi harmaa.

    Minäkin olen tänään vähän vihannut liukasta ja märkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kissanpäivien asenne on se, millä olen suhtautunut opintoihin, keskeneräisiin töihin. Vähän väärä asenne, mutta ehkä kuitenkin toisinaan tarpeellinenkin. Terveisiä sinne harmaalle :)

      Kelit on olleet törkeät. Nyt täällä lähes sulaa. Sulais nyt vaan kaikki pois, pientä pakkasta tulossa. On jo liukasteltu ihan riittämiin.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Sain, hain. 20 valkoista. Ja keltaiset tennarit. Keväistä villalankaa.

      Poista
  6. Tsemppiä ja sisua! Onneksi on kissa, jota silittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisu? What?? On ollut totaalihukassa. Mutta kyl mä viel senkin kohtaan, kunhan on aika. Kissa on ihana :) Kiitos tsempistä!

      Poista
  7. Tulppaanit piristää. Tuo iloa. Ostin itse eilen kaksi kimppua. Keittiössä ja olohuoneessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulppaanit ovat kevättä. Lupaus. Hyvä, sinäkin! Mulla on kaikki 20 keittiössä. Meillä on niin sotku, että olohuoneeseen ei mahdu.

      Poista
  8. Voi tuota kissanpötkylää, ihana.

    Opintojen siirtymisestä ei kannata stressiä kantaa, kyllä ne sieltä ajallaan valmistuu. Yhtä tärkeää on se kinuskikastike ja sohvalla lojumiset.

    Paranemisia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pötkylällä on hyvä asenne :)

      KIITOS! Mahtavaa, että voin verrata kinuskikastiketta opintoihin, oi mikä riemastuttava helpotus!! Kiitos :)

      Poista
    2. Entinen opettajani sanoi, että opiskelu on vasta kymmenenneksi tärkein juttu elämässä. Ennen sitä tulee kinuskikastikeet ja vapaa-aika :)

      Poista
    3. Nyt mä kirjaan tän muistiiini, tarkasti :D

      Poista
  9. Tulppaanit on hyvä! Halaus sinulle!
    Eläminen on hyvä.
    Itsesyytösten ja tekemättömissä suorituksissa riutumisen keskellä (eli ehkä pitäisi sanoa että juuri nyt tässä koko ajan näinä viikkoina...) yritän aina ajatella tv-ohjelmaa jonka joskus näin ihmisistä, jotka olivat olleet siinä lennolla, joka teki pakkolaskun Hudson-jokeen, heille kaikille oli selkiytynyt se mikä on tärkeää. Opiskeluissa valmistumista voi siirtää, eläminen ja kaikki kaunis on nyt. Toivottavasti teillä olo helpottuu, toivon lempeitä tuulahduksia tammikuuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Niinhän se on, aina kun järjellä ajattelee, kyllä sen tietää. Mutta sitten kun on syövereissä, sitten kun tunteet käy kuumina ja hermot vinkuu kireyttä, sitten ei aina muista. Ja sitten kun vielä oikeasti haluaisi joskus hommat valmiiksi, niin kauan jo tullut tahkottua tuota. Tiedänhän sen, että kestää, kun on koko ajan töissäkin. Ja kun on virettä ja on epävirettä ja muutakin elämää. Silti se välillä ottaa pattiin. Ja aina kun on ollut taukoa, niin oma työnsä on taas siinä, että saa kerättyä kaikkia palaset ajatuksineen ajan tasalle. Kun senkin tiedän, että sitten kun syntyy, niin syntyy reippaasti ja paljon. Sitä nyt tässä taas ootellessa. Syksyllä pyyhki hyvin :) Kiitos, täällä on tosi kipeitä lapsia, ei taida kukaan päästä vielä huomennakaan kouluun... Kiitos lempeistä tuulahduksista, tarraan niihin kiinni :)

      Poista
  10. Mihinkäs meillä sen opiskelun kanssa kiire... Niin siellähän se koko ajan ahistaa takaraivossa tiedän tunteen... enkä ole edes puolessa matkassa vielä niinkuin sinä: aattele, oot ihan loppusuoralla! Ja muistan vielä sen, kun aloitit, silloin mietin, että vieläköhän minäkin joskus... Voi jumppanen :D samassa veneessä ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei mihinkään :D ei niitä työpaikkojakaan kuitenkaan ole tarjolla :D T. pessimisti
      ANTEEKSI, alaarvoista huumoria. Niinpä, loppusuoralla olen ja syksyllä vielä olin sitä mieltä, että kevääksi ennätän saada kaiken kasaan. En ehdi. Myöhemmin sitten. Eikä sekään nyt niin rassaa, se varmaan eniten, että ote on hukassa, pitäisi päästä takaisin kyytiin, opparin leijuvaan maailmaan, siihen oloon, että teen, kirjoitan, pala palalta, ilman paniikkia. Kyllä se vielä löytyy.

      Joo, ollaan, täällä airot hukassa nyt, mutta ilmoittele jos näkyy jossakin ! Kiitos :)

      Poista
  11. Sympatiat täältä!

    Noista kuvista tulee mieleen se, mikä yleensäkin kissoja katsellessa, että ne ymmärtävät jotain, mitä ihmiset enimmäkseen eivät. Ne elävät koko ajan täysillä, joka ainoa hetki, eivätkä kuitenkaan koskaan yritä mitään eivätkä mieti. Todellista viisautta, jollei viisaus ole tässä yhteydessä aivan väärä käsite.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana :) Minäkin sanoisin sitä viisaudeksi.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  12. Kyllä sinä kuule vielä kyytiin pääset. On ihan hyvä, että osaa olla itselleen armelias ja nauraakin. Minulle käy usein noin, kuvittelen tekeväni vaikka mitä ja tätä ja sitten elämä osoittaa, että huhhei, äläpäs kiiruhda, vaan nauti tästä matkasta ja sen mutkista.
    Eli lunkisti vaan, kyllä kaikki aikanaan selviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, kyllähän sen tietää. Välillä vaan, kun asiat pakkautuu ja kasautuu ja varsinkin jos on huolia, niin silloin kaikki paisuu vielä entisestään ja tulee tuskat ja ahdistukset ja epätoivot pintaan. Oikeasti ajattelen niin, että kaikella on se oikea aika, jopa mun valmistumisella :D Noh, kyllä mä tästä taas pääsen raiteille, talviuniaikana ei pitäisi edes yrittää!

      Poista
  13. Toivotan sinulle kissan notkeutta paitsi liukkailla keleillä myös uusiin aikatauluihin sopeutumisessa. :) Sitähän ne vain ovat - uusia, muokattuja aikatauluja. Ja aina välillä voi suhtautua kaikkeen kuten kissa projekteihin: pehmeitä mahan alla nuo paperit! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissan notkeus, kiitos :) Totta, sitähän ne! Kylläpä tämäkin ilahdutti, oivallus :) Taidankin heittäytyä tuonne kasojen päälle... Kiitos!

      Poista