Syyskuussa tekee mieli tehdä, katsella, löytää, inspiroitua.
Vuosi sitten syyskuu oli omakuvakuu.
Nyt se on jotakin muuta,
jollain tapaa omakuu varmasti, lupaan sen.
Edessä vielä.
Puiden varjot takertuvat talojen seiniin,
toivon niiden jäävän talven yli.
Oi puut, varjot. Jääkää.
VastaaPoistaMinullakin oli viikonloppuna oodia puille, vielä vihreille. Kohta vaihtuu kauniimmat värit.
Niin, kun jäisivät, niitä olisi ihana vilkuilla talvisilla kävelylenkillä. Kävi niin, että huomasin jo, samalla kun vinguin vielä kesän perään, että alan väsyä vihreään. Ehkä se on luonnollistakin, silmät kaipaavat jo väriloistoa, ennen harmaatatasaista.
PoistaOi, oi♥
VastaaPoistaNämä sun kuvat.... nyt uinahdan niiden utuun.
Syyskuuta, heleää ja villasukkaista!
Kiitos sinä siellä :) Pihlajanmarjoihin on hyvä uinahtaa! Syyskuu tuntuu taas lentävän, ja ihanaa, kun lämmin tuli takaisin. Siitä huolimatta villasukat :)
PoistaKauniita kuvia. Oikein tutkin ja mietin, että miten olet nämä akvarellit kuvannut?
VastaaPoistaPäivi, kiitos paljon :) Hetken taikaa ovat.
PoistaKuvistasi löytyi inspiraatiota, ihanaa. Lempeää syyslumoa♥
VastaaPoistaOi kiva kuulla! Kiitos samoin sinulle, lumo on hyvä toive syksyyn!
PoistaOi valokylpy!
VastaaPoistaKesä ja syksy yhdessä :)
PoistaPuiden varjot viivähtävät ja vihreys vaihtuu väriloistoksi:)
VastaaPoistaOdotan jo sitä väriloistoa. Töissä lasten kanssa ollaan jo maalailtu syksyn lehtiä, kunnes sitten tajusin, että maailmahan on vielä ihan vihreä....:D
PoistaVoisin alkaa hieroa kauppoja tosta alimmasta kuvasta, haluaisin sen seinälleni. Isona!
VastaaPoistaMuutenkin oot ihana, kiitos eilisestä juttelusta. :)
Kiitos itsellesi! Ooh...nyt ihan hämmennyin. Näen sen kyllä isonakin, mutta että kauppoja... ;)
PoistaIhania impressioita. :)
VastaaPoistaKiitos paljon, kiitos kun käytit impressio-sanaa, oi oi!
PoistaSinulla on silmää - upeat kuvat.
VastaaPoistaKiitos paljon! En kai muuta tekisikään kuin kuvaisin, jos niin voisin.
PoistaNämä kuvat on kyllä parasta Satua, joskus salaa haaveilen tällaisia kuvaavani :)
VastaaPoistaPäivikki, ihana, Kiitos :) Parasta Satua, nyt kyllä hymyilen täällä onnellisena!
PoistaKaunista... Rakastan puiden varjojen liikettä seinillä. Täytyy höristellä korvia ja kuunnella lehtien suhinaa. Sitäkin ehtii vielä.
VastaaPoistaMullakin on inspiroitumisolo. Syyskuu on niin hieno.
Kiitos. Varjot on niin kauniit. Tekisi mieli joskus itsekin liimautua varjoksi seiniin.
PoistaJuu, jännä inspisfiilis on päällä, tosin vähän ehti hautautua viikon kiiruisiin, mutta jos se taas nousis pintaa. Syyskuu on hieno, ja onneksi nyt myös lämmin!
Voi minäkin rakastan puiden varjoja, lehtien liikahtelua, seinillä, aamuisin ja iltaisin. Haluaisin niiden jäävän myös ja niistä on täytynyt ottaa kuvia, jotta muistaisi. Näissä kuvissa on ihana heleys, aivan ihanat.
VastaaPoistaJa omakuu, voi se on tärkeää, tärkeää tehdä itselle omakuu, se voi muuttua ja olla silti jotain samaakin aina uudestaan.
Kyllä, kuvia pitää olla, niitä voi sitten talvella katsella, kun kaikki varjot ovat menneet. Kiitos paljon, heleys on hyvä, juuri tässä taitekohdassa se tuntuu niin riemulliselta.
PoistaNiin on, tosi tärkeä, ja kiitos kun sanoit tuon, että se voi muuttua, niin se voi muuttua vaikka yhdessä päivässä, kun on ajatellut muuta ja sitten meneekin tosin. Mutta eihän se haittaa, se on elämää ja silti ihan omaa, vaikka meneekin toisin, miten kuvitteli. Nyt pitäisi saada jostakin liepeestä kiinni, edes hiukan, omakuu takaisin hyppysiin.
Upeat kuvat! Omakuu kuulostaa hyvältä, minullekin syyskuu on omakuu. Se on alkujen kuukausi. Ja tämä syyskuu on erityinen, saan vihdoin hiukan enemmän aikaa kirjoittamiselle, se tuntuu tosi hyvältä.
VastaaPoistaKiitos sinulle :) Alkujen kuukausi, sellainen raikas ja vapaa tunnelmaltaan, useimmiten. Oh, ihana kuulla, että saat kirjoitusaikaa, voi että olen iloinen siitä! Näen sut uppoutuneena, heti tuli mieleen se kuvasi sieltä pohjoisesta, ikkunan äärestä. Hyvää kirjoittamista, omaa aikaa!
Poista