Seisoin järvessä,
olkapäissä auringon polte,
koivunsiemensade ympärillä.
Pehmeää tuulta ilmassa.
Painuvia pilviä, kevyttä aallokkoa.
Ihmiset karkasivat ukkoselta,
mutta niinpä karkasi ukkonenkin,
ennenkuin ehti tullakaan.
Pelloista huomaa, että pian ollaan elokuussa.
Ne värit ja värien sävyt, hurmaavat.
Tämä aika on syvintä, sykähdyttävintä kesää.
Täällä sataa...vihdoikin...:)
VastaaPoistaKyllä vesi on tervetullutta, huomasin juuri, että yölä on täälläkin satanut.Raikastaa hetkeksi.
PoistaNo nyt kyllä kirjoitit just minun ajatukseni ja tunnelmani kauniisti ja tiiviisti!
VastaaPoistaVoi, kiva kuulla :) Terveiset sinne sinun ajatuksillesi! Tässä heinä-elokuun vaihteesa on jotain tosi viehkoa, tuntuu sielussa asti. Ja elokuu, voi että, niin ihana kuukausi. Kunpa lämpö vaan jatkuisi.
PoistaHarmaa vesi muistuttaa jo seuraavasta vuodenajasta; on jotenkin salaperäisenkin näköinen. :)
VastaaPoistaNiin, sellainen syyssalaisuus taitaa olla siinä jo tekeillä :)
Poista