Painuvia pilviä

Seisoin järvessä, 

olkapäissä auringon polte,

koivunsiemensade ympärillä.

Pehmeää tuulta ilmassa.

Painuvia pilviä, kevyttä aallokkoa.

Ihmiset karkasivat ukkoselta,

mutta niinpä karkasi ukkonenkin, 

ennenkuin ehti tullakaan. 

Pelloista huomaa, että pian ollaan elokuussa.

Ne värit ja värien sävyt, hurmaavat. 

Tämä aika on syvintä, sykähdyttävintä kesää.

 

 

 

Ilo

Parvekkeemme pikkuruisen tuoksuherneen 
ensimmäinen pikkuruinen kukka.
Mutta voi että, miten iso ilo siitä!
 

Pinnalle

Veden kauneus. Pinnan hauraus.


Tuntuu, että ajatukset ovat viimein nousseet pinnalle.
Niin, etteivät ne ihan hetkessä 
pääse vajoamaan takaisin upoksiin. 



 

Viimein, viimein!

Pysähtyneitä hetkiä. Kauneutta, hiljaista aistimista.
Kevyttä mielenrauhaa ja olemisen onnea.
Paikoissa, teillä, tässä maailmassa ja tässä kesässä.
Hetkiä on ollut, ja toiveikkaana olen yhä.


Ja tämä lämpö, viimein, viimein!
Se yltää jo syvälle sisälle, koko kehoon, 
juuri niinkuin kesän lämmön kuuluukin tehdä. 



Kuvat Lohilammen museolta Sammatista
 
 

Mustavalkoinen pariskunta

Täällä on alkanut tapahtua.
Pöly pöllyää, tavaraa lähtee roskikseen ja kierrätykseen,
nyt on tehtävä kotiin tilaa ja saatava turhaa pois.
On myös sovittu, että yhtäkään uutta tavaraa ei hankita,
ennenkuin täällä näkyy selkeä ja avara muutos (voivoi, huhhuh).
Työmaa on valtaisa, joten homma etenee pikkuhiljaa.


Pääsiäisen aikaan meille muutti eräältä ullakolta tuoleja.
No, tässäkin on edistytty (eikä mennyt vuottakaan, huom!).
Nyt olen saanut nämä kaksi käyttökuntoon.
Sehän ei vaatinut muuta kuin uudet istuintyynykankaat
ja homma oli nopeasti tehty, sitten kun siihen viimein ryhtyi.
Mustavalkoinen pariskunta sai väriä elämään
kirpparilta löytyneestä Mirja Tissarin Leijonankita-kankaasta.
Niitä muita tuoleja on 6 kappaletta 
ja ne tarvitsevat kankaitten lisäksi maalia pintaan.
Niin iso projekti tulee viemään tovin jos toisenkin.


Nyt hyppään takaisin pölypilveen, hei vaan!


 
 
 
 

Puut, maat, veet

 
Ja tärkeimmät ovat puut, maat, veet. 
Kun niitä kohtaa reissuillansa, on maailma kohdillaan.


Ihmeellisen hienona lisänä voi sitten pitää
kaikkia muita tunnelmia, kohtaamisia ja kokemuksia
sekä näistä kaikista syntyvää syvää iloa.
Kiehtova musiikin maailma, ohitse kulkevat ihmiset,
vierestä kuunnellut sanat, 
hitaasti liikkuvat askeleet ja ajatukset.
Kaiken keskellä koivun alla
pieni ajaton hetki viehättävässä seurassa.
Paljon sanoja, hymyä, iloa siitä, 
että viimein kohdattiin. Kiitos.


Ja ne puut, maat ja veet.
Tekisiköhän mies niistä minulle laulun?


 

Heihei

Kaustinen hiljeni,
me palasimme kotiin. 
Heihei, ensi kesään!


Kuvat ovat Pelimannitalosta.



 

Hyvän hengen lisäksi

Reissukassi ommeltu, Kaustinen kutsuu!


Viime kesältä jäi hyvät muistot tapahtumasta
ja nyt lähdetään innolla matkaan, pikkulomalle.
Kaiken sen musiikin, leppoisan tunnelman ja hyvän hengen lisäksi
viime vuonna oli tarjolla valokuvaaja Ulla Nikulan näyttely.
Tykkäsin niin kuvista sekä siitä, 
että niihin törmäsi yllättävissäkin paikoissa.

Näitä aikoja

Ajatusvaellusta.

On unet, lauseet kirjojen sivuilla, vaietut sanat.

Sekaisin, vailla järjestystä ja totuutta.

Olen täällä, kuljen tuolla, mieli on jossain toisaalla. 

Karttakin hukassa.

 

 

Näitä aikoja tarvitaan.

Pitää vaeltaa löytääkseen taas perille.

 

 

Irlantilainen ilta

Salon vilkkaalla iltatorilla 
soi irlantilaiset sävelet huomenna torstaina 3.7.
Miehen bändi The Green Hope esiintyy klo 18.
Turusta tulee myös vieraita, tanssiryhmä Dragun Irish Dancers. 


Bändi oli viime viikon Edu Kettusen studiolla levytyspuuhissa,
syksymmällä on sitten levynjulkkaritilaisuus edessä! 
Siitä myöhemmin, mutta juuri nyt kannattaa 
suunnitella huomisillaksi retki tänne vihreään Saloon!