Meidän parveke on ollut pahasti hunningolla. Nämä kelit.
Kunnes koitti lauantai ja Oikea Kesä.
Aurinko toi energian ja minä sain huollettua
kaikki parvekkeen kukkaset ja kasvit kelvolliseen kuntoon.
Rohkeana, lämpimään aikaan vielä uskoen,
tein vielä uusia kylvöjäkin.
Keittiön pöydälle sain tuoksuvan orvokkikimpun
ja muistin viime kesän kaunokit.
Mulla oli myös valokuvausstudio parvekkeen pöydällä.
Kissa tietenkin kiipesi välittömästi tapahtumapaikalle,
ylväänä ja varmana siitä, että juuri häntähän tässä nyt kuvataan!
Kohteena oli kuitenkin jotakin ihan muuta.
Kissat ovat niin kissoja, nuo häikäilemättömät.
VastaaPoistaKuvissa haikeutta.
Kuninkaita ja kuningattaria.
PoistaHaikeus. Huomasin jälleen, että pidän oikeastaan enemmän kuihtuvista kukista... ehkä sellainen hassu tarve saada kuihtuva kauneus talteen.
Hyvä kun pidät, kauniita kuvia.
PoistaKiitos :)
PoistaTosi hienot kuvat! Kyllä se lämpö palaa kohta..olen ihan varma..:)
VastaaPoistaKiitos paljon! Niin palaa, se on jo kulman takana.
PoistaKuihtuvat kukatkin ovat niin kauniita, juurikin erityisen kauniita. Vähän kuin ihminen, joka vanhenee, elämän jäljet tekevät kasvoista mielenkiintoiset.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, ja jotenkin niissä on juuri sitä luonnetta ja kiinnostavuutta, persoonallisuutta enemmän kuin kukissa hehkeimmillään. Kuten ihmisessä. Minäkin olen aina ajatellut, että rypy kasvoissa ovat elämän jälkiä.
PoistaEnsimmäinen kukkakuva lumoaa...
VastaaPoistaKiva kuulla! :)
PoistaMinä heräsin sunnuntai aamuna aurinkoisessa paikassa. Voi sitä riemua kun sain retkikassista kaivaa sortsit jalkaani, jätin villasukat pukematta. Valitettavasti kohti kotia matkatessamme sadepilvet ottivat vallan, lyhyt aurinkoilo siis.
VastaaPoistaOli tosi lyhyt aurinkoilo, vain se lauantai täällä, sunnuntai menikin sitten taas väsymyksessä ja harmaassa alakulossa. Mutta nyt alkaa, helle! :)
Poista