No arjessa ehtiminen on mitä on.
Aikaa on vain hetki, vartti siellä, toinen täällä.
Tänään menin Turkuun luennolle.
Keskellä kaupunkia, parkkipaikalla oli kuitenkin puu.
Ja minä hetken sen alla. Huomatakseni.
Taivas oli sininen, tuuli vallaton.
Ja puu pieni kaunotar.
Toisinaan varttikin riittää
ja se hetki voi olla vahvempi kuin koko mennyt päivä.
"Parkkipaikalla oli kuitenkin puu..." hymyilyttävä lause! Ja suloiset kuvat, ihanat!
VastaaPoistaBlogissani on sinulle pieni haaste, ota vastaan jos ehdit!
Kiitos Leena :) Ja kivaa, haaste! Otan mieluusti vastaan!
PoistaSuurin merkitys piilee usein pienissä hetkissä. Ja tuollaisissa lempeän hempeissä kuvissa!
VastaaPoistaNiinhän se on, pienen tärkeys. Kiitos!
PoistaPienistä iloista syntyvät suuret hetket:)
VastaaPoistaOnneksi niin! Kiitos kun kävit!
PoistaIhania ajatuksia. Ihanaa kun löysit tuon hetken. Tuli niin mieleeni kun luen nyt iltaisin kirjaani: läsnäolon voima. Tuo on juuri sitä läsnäolon voimaa. <3
VastaaPoistaKyllä, läsnäololla on kyllä huima merkitys. Ei sitä vaan aina muista, mutta hyvä että edes toisinaan.
PoistaHetkistä, joissa voi rauhoittua omien ajatusten kanssa, piilee valtava voima. Hauskat tupsut puussa.
VastaaPoistaNiin tekee, ja pinikin hetki riittää, uskon niin. Puu oli suloinen!
PoistaLumoavaa!
VastaaPoistaTuohon keskimmäiseen kuvaan olisi ihana upota. Se, että osaat, näet ja jaat on mieletön lahja. Kiitos näistä voimakuvista!
-
Kiitos J! Ole hyvä, ihanaa, että ovat voimaksi!
PoistaMinä taas kadotin kirjojen väliin kaikki paperinukkeni, enkä ole vieläkään löytänyt niitä...
VastaaPoistaOi voi! Paperinuket! Toivon, että tulevat vielä vastaan, jonakin oikeana hetkenä.
PoistaMinä taas kadotin kirjojen väliin kaikki paperinukkeni, enkä ole vieläkään löytänyt niitä...
VastaaPoista