sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Aikomus




























Eräs lapsi esitteli minulle piirrostaan ja sanoi:
"Siitä piti tulla jotain muuta, mutta siitä tulikin tällainen."
Hän oli hyvin iloinen työstään ja meitä molempia 
nauratti kovasti se, että piirros yllättikin hänet
ja muuttui ihan toiseksi kuin mikä oli aikomus.
Ennen tätä keskustelua seurasin hänen työskentelyään
ja hän piirsi hyvin keskittyneesti ja varmasti,
aikomuksen muuttuminen ei häirinnyt häntä lainkaan.
Työssä valon sijaan olikin hieno pimeä.


Sitten minulle kävi niin, 
että haaveilin pitkin päiviä valoisien kuvien ottamisesta,
ja lopulta näistä kahdesta tuli minulle tärkeimmät.


Viime aikoina aikomukseni
ovat olleet kovin ailahtelevaisia.
Yritän nyt olla aikomatta liikaa.
Vain sen verran, että muutos voi olla yllättävä ja iloinen,
niinkuin tuolla eräällä tytöllä oli.
Voisikohan se onnistua.



18 kommenttia:

  1. Luulen että juuri noin onnistuu parhaiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ajattelen. Eihän se kyllä ole helppoa olla aikomatta, mutta pitää opetella, helpottaa eloa. Kiitos Maria ja Minna!

      Poista
  2. Minullakin taitaa olla ongelmia aikomuksien kanssa ja nimenomaan kaiken ailahtelevaisuuden kanssa niiden aikomusten kanssa, jotenkin olen ihan uupunut, kun olen aikonut. Vaikeaa löytää semmoinen hyvä tahti.

    Ihana tämä sinun teksti, aivan ihana, voin kuvitella tuon tytön ja sinut siinä vierellä. Kiitos Satu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo, että on ihan uupunut aikomusten kanssa, että väsähtää jo siihen ajatteluvaiheeseen, niin ettei ole mitään energioita enää itse toteutukseen...niin on täällä mennyt hetken aikaa ja nyt pitäisi löytää juuri se oikea tahti. Kiitos sinä siellä, ihana sinä, kiitos!

      Poista
  3. Hienoa ettei tyttö vain ollut pettynyt sitten lopputulokseen, vaan iloisen yllättynyt! Tuli mieleen, että noinhan sen pitäisi mennä monissa muissakin elämän asioissa.

    Näissä kuvissa on aivan huikean kauniit siniset sävyt. Ja niissä on sellainen kiehtova tunnelma siitä, että kuvaaja on piilossa itse, ja hienovaraisesti tutkii ja kurkkailee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, opittavaa on tuossa asenteessa. Oi miten ilahduin siitä, että näit piilon ja kurkistelun! Nimesin nimittäin nämä kuvat itselleni kurkistukseksi:) Kiitos!

      Poista
  4. Luova prosessi on kiinnostava. :)

    VastaaPoista
  5. Onnisttuu varmasti. Prosessisi on jo käynnissä :).
    Lapsilta oppii suhtautumista elämään..

    Molemmat kuvat ovat hienoja, mutta pidän erityisesti tuosta ensimmäisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos uskosta, prosessi taitaa tosiaan olla käynnissä. Hassua, miten sitä herää aina välillä asioiden äärellä, pienestä hetkestä voi löytyä iso merkitys ja viesti, jos sattuu huomaamaan. Kiitos ystävä.

      Poista
  6. Upeat kuvat! Ja ihana asenne tuolla tytöllä ja ehkä lapsilla muutenkin. Eivät he suunnittele liian tarkoin, mitä pitäisi olla, vaan antavat sattumalle ja luovuudelle oikeasti mahdollisuuden. Oi, minäkin haluan oppia tuollaista tekemisen meininkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Niin minäkin, suunnittelen ihan liikaa ja niin paljon jää tekemättä, jää kaiken suunnittelun jalkoihin. Huoh.

      Poista
  7. Aikomuksia on aivan liikaa ja päiviä kerrallaan liian vähän.
    Sekin olis hyvä jos aina ryhtyis, eikä aikois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta sekin. Kaikkeen ei kuitenkaan aina voi ryhtyä ja varsinkin silloin, kun aika on kortilla. Ehkä ne aikomukset kasautuvatkin juuri siksi, ettei ole aikaa toteutukselle, sitten vaan aikoo ja aikoo, kun ei muuta ehdi. Kiitos!

      Poista