Tänään harmaa hiljaisuus, hetkien hitaus.
Yritän ymmärtää, voi, miten se toisinaan on niin vaikeaa.
Samaan aikaan kissa rullaa matot,
tytär toteaa: Harvinaisen tylsää olla kotona.
Olen vahvasti eri mieltä,
sillä haen muotoa liminaalisessa tilassa mielikuvien avulla.
Tai jotakin...jatkan siis yritystä ymmmärtää.
Sain Murretut päivät eilen postista.
Niin syvää, kaunista tekstiä.
Olen lumoissa. Kiitos Kirjailijatar!
Ihana harmaa tänään. Täällä tosin ikkunanäkymä on huikea, syvän keltainen enimmäkseen. Miten mahtavaa aikaa!
VastaaPoistaMulla on kauhean harvoin tylsää kotona. Vaikka oon täällä lähes aina.
Kiitos Murretut päivät -muistutuksesta, olen unohtanut tilata sen.
Kyllä, keltainen maailma on huikea! Tähän aikaan vuodesta en ole enää auringon tarpeessa, syysaurinko on jotenkin niin raju, saan usein päänsäryn. Tosin en valita, pääasia ettei sada. Sellainen harmaaseen painottuva puolipilvinen olisi ideaali sää ;)
PoistaSama täällä, tylsää ei kotona ole. Tyttären kannan ymmärsin tuolloin, sairasti ja olisi niin halunnut olla koulussa.
Muistithan? Kannattaa!
Murretut päivät on niin hieno! Aloin lukea sitä jo Turussa messujen aikaan ja olen ollut sen maailmoissa edelleen.
VastaaPoistaHarmaus on hyvä! Ja vahvana oleminen vähän samanlaista kuin puidenkin olo nyt, luulen.
Niin on, ihana. Siinä on niin paljon, pitkäksi aikaa, moneen hetkeen ja tunnelmaan. Sellainen, että sen on hyvä olla käsillä helposti ja aina. Kyllä Kirjailijatar on huikean taitava.
PoistaNiin, totta :)
Minullakin eilen postilaatikosta sama löytyi ja tänään olen nauttinut sanojen taiasta.Upea kirja.Ja sinulla aivan ihanat kuvat .
VastaaPoistaRuskan hetki on lyhyt pian se joulu:)
♥
Hauskaa, että ollaan niin monet yhtäaikaa saatu nauttia kirjan ihastuttavasta maailmasta. Mahtava juttu!
PoistaKiitos, tuo oli ihana hetki, kaunis paikka, sellainen pieni oma hetki, kun nuo kuvasin. Niissä on itselle paljon. Ja kyllä, kohta laulellaan joululauluja :) Kaipaan jo jäätyvää maata, marraskuuta.
Kiitos Satu. Ihana kuulla, että runot puhuttelevat sinua. Ja näköjään niin monia blogiystäviä täällä.
VastaaPoistaOnpa upeat kuvat, liekehtivät puut. Olen ollut niin kiireinen koko viikon, että nyt puut jotenkin salaa pääsivät kellastumaan. En ehdi mukaan tähän väriloistoon.
No kyllä puhuttelevat, niin hienoja, täyteläisiä! Silittelen kirjan kantta täällä usein, ohikulkiessani, on tuossa sohvan vieressä helposti käsiin otettavissa :) Kiitos sinä.
PoistaKuulostaa tutulta. tänä syksynä omat kuvani luonnosta ovat sellaisia pikaisia hetkien taltiointeja, matkalla jonnekin tai jostakin. Hyvä että niitäkin. Jään usein jälkeen monessa, kun on niin täynnä tämä elämä.
ihania ylläreitä, punaiset puut ja murretut päivät!
VastaaPoistaSanopa muuta, yllätysten syksy!! Halaus :)
Poista