Tulihan se syyspeitto valmiiksi ennen talvea.
Sellainen ýhden hengen pikkupeitto,
sopiva päiväunille tai sitten iltalämmikkeeksi,
kun pitää vielä hiukan neuloa ennen nukahtamista.
Ja villasukatkin valmistuivat,
ne, joita olen neulonut lähinnä opiskelupäivinä,
visuaalisen kultturihistorian luennoilla
ja nyt viimeiseksi hätäensiapukurssilla.
Ehdin kuitenkin myös elvyttää ym. neulomisen ohella.
Olen tehnyt havainnon, että kuulen ja opin paljon paremmmin,
kun saan samalla neuloa tai virkata.
Ja kun lyhensin naapurin miehen housuja,
innostuin myös ompelemaan itselleni
uuden meikkipussin, pellavaisesta kankaasta.
Tästä olen nyt erityisen iloinen
ja ennenkaikkea sen takia, että OMPELIN!
Olen kaivannut ompelua, mutta kone ja kankaat
ovat hautautuneet muiden hommien jalkoihin.
Jos kuitenkin jotain tällaisía pieniä silloin tällöin...
Laulan pienen laulun.
Puut lauloivat oksillaan.
Minä kuvillani.
Oltiin viikonloppu maalla.
Nähtiin häivähdys talvea, nuuhkittiin pakkasta.
Kuu herätti aamulla varhain,
tuijotti suoraan ikkunasta sisään, rehvakkaasti.
Talven kylmät sävyt ja pehmeä valo.
Tuntui, että tätähän minä jo odotinkin.
Sunnuntaina käveltiin pitkä lenkki, Kotojärven ympäri.
Juoksijat kirmasivat ohi, mutta me kipitimme sitkeästi perässä, pitkin maalaisteitä ja hirmuisia mäkiä ylös alas.
14,3 km ja 2 h 7 min, ei siis laahustettu lainkaan!
Täällä kotona ei ole lunta. Pakkasta kyllä.
Ja hyvin tönköt reidet :)
Vielä haavan lehdet soivat, orvokit kukkivat
punaisen mökin pihassa pellon laidassa.
Kotiin toin tytön ja kimpun, kiitos mökkiläisille.
Tänään harmaa hiljaisuus, hetkien hitaus.
Yritän ymmärtää, voi, miten se toisinaan on niin vaikeaa.
Samaan aikaan kissa rullaa matot,
tytär toteaa: Harvinaisen tylsää olla kotona.
Olen vahvasti eri mieltä,
sillä haen muotoa liminaalisessa tilassa mielikuvien avulla.
Tai jotakin...jatkan siis yritystä ymmmärtää.
Sain Murretut päivät eilen postista.
Niin syvää, kaunista tekstiä.
Olen lumoissa. Kiitos Kirjailijatar!
Parveke on tyhjennetty, siivottu pois kaikki kesän jäljet.
Laitoin puhtaan pöytäliinan ja pienet matot,
kukan tilalle kynttilän.
Otin talteen kuivuneiden lehtien kauneuden
ja mietin, mitä tuleekaan sisältymään aikaan,
ennenkuin kevät taas valkenee.
Miten uskallan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä
Kyllikki Villa
Mietin muutakin, vaihdan sanoja ystävän kanssa
ja kuitenkin, olen enimmäkseen aika hiljaa.
Odotan miestä kotiin, karjalanpaisti tuoksuu jo.
Keskimmäisen kuvan taiteilija Hannu Palosuo.
On ollut jalavanlehtisade, raikkaat aamut.
Päivät niin täynnä, yön unetkin kiireisiä.
Madridista toivat minulle punaviiniä ja palan taloa.
Hengitän syksyä, sisäänulos, sisäänulos.
Älköön mikään ikävä tai hässäkkä häiritkö vapaapäivieni rauhaa.
