Naurattaa tämä syyskuun aamu,
sataa täysillä, paistaa täysillä, väliajat huokailee,
miten päin tässä nyt pitäisi olla...
Viikko oli hieno, tämä viikonloppu on ollut hieno.
Niin paljon hyvää,
kietoutuu asiasta toiseen,
kuin vahvaksi köydeksi, tiedättekö,
sellaiseksi, millä karataan vankilasta.
On valmiita asioita, on keskeneräisiä asioita.
Nekin kaikki kietoutuvat toisiinsa,
kaikille löytyy paikka ja aika ja tarkoitus kokonaisuudessa.
Pitää vain rauhoittua sen kokonaisuuden rinnalla,
kuunnella ja elää hengitellen sen mukana.
***
Kiukuttaa tämä tällainen.
Niin kiukuttaa minuakin...toivottavasti Hannah ei saa tarpeekseen ja lopeta bloggamista!
VastaaPoistaLeppoisaa sade/auringospaiste sunnuntaita sinulle♥
Sanos muuta, toi on niin surkeeta. Mielenosoitus tarvittais nyt.
PoistaKiitos, on kyllä ollut koko päivän sadetta ja kuumaa aurinkoa, lenkki osattiin ajoittaa onneksi aurinko-kohtaan :)
Oi köysi! Sinä viisas. Vien tämän, mutta vain ajatuksiin, voimakseni. Niinkuin nämä hienot minusta kuuluukin. Niin ne toimivat ja jatkavat elämäänsä maailmalla, ihan varmasti.
VastaaPoistaKiitos.
Köysiä tarvitaan! Voimaksi on hyvä ja niin olet oikeassa. Kiitos itsellesi, aarre.
PoistaSellaista köyttä minä kaipaisin nyt elämässäni...
VastaaPoistaTarpeen ovat välillä, ne pakoköydet. Voimaa sinne!
PoistaKuulostaa ihanalta!
VastaaPoistaEi ihme, että sinua kiukuttaa. Sehän on copyright-rikos. Köyhää, sanoisin.
Kiitos :) Just ni, todella ala-arvoista.
PoistaKuulostaa niin hyvältä, että on tainnut olla opiskeluviikko :o)
VastaaPoistaTärkeä ajatus köydestä välineenä vapauteen, aina kaikki asiat eivät kiedo tukahduttaen, toiset todella vapauttavat tai antavat lupauksen siitä.
Kaikkea hyvää syyskuuhusi!
Oli, ja hyvä sellainen. Löytyi motivaatio takaisin, oli kateissa pitkään. Kiitos, samoin sinulle, valoisaa syyskuuta!
PoistaVai meinaat sinä nyt vankilasta sitten karata, ihanaa! Minäkin taidan punoa köyden.
VastaaPoistaKannattaa, mulla on jo vapaus tässä edessä :D
PoistaTänne saa viskata yhden pitkän pakoköyden!
VastaaPoistaMurheiden vankilasta, kipujen kivikosta ja pelkojen piilomajasta voisin koittaa karata. Vihdoin .
Pitää vain rauhoittua. Juuri niin. Ja hengitellä. Kiitos!
Tykästyin tuohon kuvaan. Pujahdin veneen alle, mutta lupaan livahtaa pois enne kuin syysvedet jäätyvät..
Kamalaa, miten sanoihin ja ajtuksiin imeytyy alavire.
Mutta, Satu, ihana aistia opintojesi lumovoima! Syysihanuutta siellä sinulla. Iloitsen siitä kanssasi!
Tuon sulle köyden avuksi. Alavire on kurjuutta, mutta sitä tarvitaan myös. Halaus sinulle. Ja lämmin kiitos, lumovoima on nyt täällä!
PoistaKiitos ja halit kompista Satu♥
VastaaPoista